Ostin pyörän vuonna 1979. Isä osti sen minulle ja minä maksoin sen pikkuhiljaa takaisin. Hyvä pyörä, kolmivaihteinen Tunturi. Olen ajanut sillä niin maan mahottomasti ja aina vaan tykännyt siitä. Olen käynyt sillä jopa Helsingissä. Olen kaatunut sillä ja saanut mustan silmän. Olen kantanut sitä lumisohjossa, kun se ei suostunut kulkemaan. Meillä on pitkä yhteinen taival. Vuonna 2007 onni kääntyi… Se pöllittiin! Jostain syystä se vanha rupuska alkoi kiinnostaa kaikkia niiitä, jotka eivät lupia toiminnalleen kysele. Sitä ennen pyörä oli jo kertaalleen niin pahoinpidelty, että vaihevaijeri oli poikkastu ja jalka väännetty ihan solmuun. Kun se pyörä pöllittiin, niin löysin sen jonkun ajan kuluttua! Silloin korjautin pyöräni ja jätin sen pyörävajaan.
Pyöräni sai siis olla sisätiloissa, lämpimässä ja turvassa, lukittuna ja lukkojen takana. Vaan auttoiko? Ei, sillä se kössittiin sieltäkin. Melkein itkin, raivosta. Olisko minun pitänyt se vanha pyörän rupuska kantaa kotiin, omaan huoneeseeni??? Kuka hiivatin nuija sen vei??? Tein jälleen surutyötä ja olin jo tottunut ajatukseen, että ikinä en enää omaa ihanaa pyörääni näe, kunnes löysin sen jälleen.(tämän linkin lukeminen voi aiheuttaa närästystä). Kannoin pyöräni kotiin ja tällä kertaa herra 11v sai sen korjattua.
Koska pyörä on kokenut kovia, on ihan sama, onko sillä käyttöä vai ei, joten otettiin se käyttöön. Lapset ovat ajelleet sillä. Kaikki on sujunut ihan mallikkaasti, kunnes viime viikolla vanha aatu taas ilmestyi! Neiti 15v oli mennyt sillä pyörällä kouluun. Koska hän tuli kipeäksi kesken koulupäivän, hain hänet autolla kotiin. Pyörä jäi koululle…
Seuraavana päivänä se pyörätelineeseen lukittuna oleva pyörä ei ollut toimintakunnossa. Joku nilkki oli käynyt pyörää pahoinpitelemässä niin, että takalokari oli murjottu sisään ja kissansilmästä ei ollut kuin ripset jäljellä. No, teinineiti ei saanut pyörää ajokuntoon, joten minun oli taas lähdettävä. Menin paikalle herra 11v kanssa, jonka kanssa yhdessä kaikkien työkalujen kanssa saimme takalokarin irti, että saatiin pyörä ajettua kotiin.
Jos vaan osuis kohille se, joka minun pyörää runteli, niin ainakin kopauttaisin jakarilla ottaan!
hienoa tekstiä jälleen kiitos
Kiitos Jouni!