Reissu on heitetty ja kaikella kunnialla, vaikka oli kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihan piristykseksi.
Sunnuntaiaamuna sullouduimme autoon ja matka alkoi. Matkalla pohjoiseen. Etappi etapilta ja ilman karttaa, vanhasta muistista, mutu-tunteella ja säkällä, eikä liikoja ajettu harhaan.
Matkamusiikki sovittiin niin, että kaikki saivat kuunnella omaa mielimusiikkiaan. Lähtiessämme valitsimme levyjä mukaan, joita sitten vuoron perään kuuntelimme, jokaisen levyltä aina 5 biisiä ja sitten vaihto. Helppoa, sikäli, että herra 10 v. on niin kaikkiruokainen, että kaikki kelpasi. Herra 12v. taas halusi kuunnella vain radiosta ne omat kappaleensa. Joten oli vain meidän naisväen levyt. Neiti 14v. oli valinnut TokioHotel- ja AlexanderRybak-cd:t. Minulla oli Yötä ja Olavi Uusivirtaa.
Aluksi Jyväskylään ja siitä Ouluun. Oulussa asetuimme aloillemme. Tarkoitus oli niin, että olimme siellä ajoissa, sillä Oulu oli meiltä vielä koluamatta. Lumisateessa kävelimme pitkin Oulun katuja ja etsimme ruokapaikkaa. Kävi mielessä, että olisi voinut vaikka etukäteen ottaa selvää, vaan silloin olisi jäänyt katselmus tekemättä.
Seuraavana aamuna matka jatkui ja suuntasimme kohti Torniota. Varovasti cruisailimme siellä, että ei oltaisi lipsahdettu Ruotsin puolelle. Silloin alkoi melkoinen lumisade, mitä jatkui lähes Pelloon asti. Kun selvisimme Pellosta, olimme Kolarissa. Seuraavana oli pääteasema Kittilä! Siellä ”Gasthaus Sirkiä” otti meidät hyvin vastaan ja viihdyimme varsin ystävällisissä tunnelmissa – lämpimät kiitokset heille!
Kittilässä huilasimme kolme yötä tai kaikki muut, paitsi Herra 12v. joka oli kunniakkaasti rinteessä koko perheen puolesta. Me muut otimme huomattavasti rennommin. Porotilalla käyntiä ja lorvimista.
Kotimatkalle lähdimme torstaiaamuna ja kohti Rovaniemeä. Lappilaista maisemaa, mutta yhtään poroa ei tullut tielle. Sen sijaan Rovaniemi-Kajaani reitillä tapahtui jotain, mistä emme selvinneet ilman apuvoimia. Hiljaiselle taipaleella oli tarkoitus pysähtyä hetkeksi, mutta vauhti oli sitä luokkaa jäisellä tiellä, että eihän se auto pysähtynyt, eikä kääntynyt tarpeeksi. Tuloksena oli se, että olimme penkassa. Auton etupää tukevasti lumen sisällä. Niin tukevasti, että ei se sieltä peruuttamalla tullut. Kaikki konstit kokeiltiin, mutta siellä oli. Pysäytimme seuraavan auton, jossa oleva pariskunta totesi heti, ettei auto lähde edes työntämällä. Oli pysäytettävä vielä yksi auto, mikä olikin kuin tilauksesta, maasturi. Siellä oli mahtava pariskunta, jotka alkoivat heti tositoimiin, jahka sain ensin kuulla äidillisen ripityksen liian kovasta vauhdista. Tunsin, miten se tuli tarpeeseen. Nykäisivät automme helposti penkasta. Matka jatkui.
Saimme ihailla Kainuun jylhiä korpimaisemia.
Kajaanin jälkeen Iisalmi, ja Kuopio. Siellä oli levähdys, vaan kun ensin ajoimme ohi. Tipahdin niin kartalta, kun tulin kaupunkiin eri suunnasta. Puhelinopastuksen jälkeen olin taas jyvällä. Kuopiosta otimme neiti 14v ystävän kyytiin ja jälleen matka jatkui. Kotona olimme ihan säälliseen aikaan ja miten Ihanaa!
Hei Kini
Sinullahan on mukava blogi, pääsin tänne Otso-blogin kautta. Kiva kun kävitte Kaisan perhettä moikkaamassa! Kaikenlaista seikkailua matkaan näkymä mahtui, mutta mistäs niitä muistoja muuten syntyisi. Mukavaa kevättalvea, mie pääsen vielä Kittilän hangille pääsiäisen maissa. Terveiset neidille ja herroille!
-kaija