Ihanaa, kun on talvi. Siis ihan todella, minä niin pidän talvesta, kun on lunta ja pakkasta. Niin kuuluu olla talvella. On niin puhtaan valkoista, maa ja ilma ja mieli.
Tänään tosin otti ihan rehellisesti pattiin. Lauantaina jo piipahdin Helsingin reissulla, mutta se oli kivutonta verrattuna siihen, millaista oli tänään autoilla ihan vaan kaupunkialueella.
Toimittelin asioita siellä sun täällä ja välillä oli vaihtoautokin alla. Ihan sama, ilma oli just niin kehno, että pani ratin takana kiroilemaan. Lunta oli ja tuli ihan liikaa! Autolla pääsi sentään eteenpäin, mutta nyt olikin näkyvyys sitä luokkaa, että joutui melkein muistin varassa ajelemaan. Kyydittävältä kysyin, että eikö yhtään pelota, kun kuski manaa, ettei näe mitään!?
Välillä toppasin irrottelemaan isompia lumipaakkuja tuulilasinpyyhkimistä. Kun auton jätti vaikkapa vain kymmeneksi minuutiksi, niin jo oli raappausta tiedossa. Olen tämän päivän aikana raapannut tuulilasia enemmän kuin koko talvena.
Nyt sentään pelaa lämmityslaite, niin voi lähteä taas huomenna ajelemaan Helsinkiin! Tälläisinä päivinä minä hetken aina erehdyn odottamaan kesää.
