Niin, minä sekoan kirjoista, en vaan kirjasta, vaan niitä on monta ja yhtä aikaa ja mikään ei riitä.
Tässä eräänä aamuna melkein tanssin ripaskaa, kun sain tiedon, että minulle on tulossa uusi kirja. Ihanaa, olin aivan nirvanassa – uusi, ihana kirja tulossa minulle ikiomaksi. Kuinka jaksan sitä odottaa. Vaan silloin oli oven takana joku? Paketti minulle – kirja! Aivan kuin olisi jostain nähty, että nyt sen oloa tarttee helpottaa. Sain paketissa kirjan, joka ei ollut se, jota odotin, vaan toinen ihan yhtä ihana.
Avasin kuumeisesti paketin ja kun näin sen kirjan, olisi mieli tehnyt suudella sitä. Ihanaa! Jos sitten ihan pikkuisen avaan sitä, ihan vaan vilkaisen kansilehden, korkeintaan etusivun tai lukaisen muutaman sivun. Ei kyllä pitäisi, sillä olisi töihin lähdettävä. Lankesin silti ja meni 20s. Menin töihin ja odotin koko ajan kotiin pääsyä ja kirjaan tarttumista. Hörppäsin kirjan lyhyessä ajassa ja vaikka kuin joku väittää, ettei kirjoista tule kankkusta, niin mikä se orpo olo on, kun kirja loppuu ja olisi halunut sitä enemmän? Sitä istuu ihan surkeena, että mitäs nyt?
Minulla on syntynyt vakava riippuvuus kirjoihin. En kykene olemaan missään ilman kirjaa joten aina on oltava kirja mukana, joka paikassa. Kun iskee kirjan himo, niin sitä voi sitten mukavasti lievittää, kun kassista kaivaa opuksen. Onneksi töissä asia on kunnossa. Moni asia muuttuu varsin vähäpätöiseksi, kun saan lievitystä kirjasta.
Jos en saa kirjaa, niin vieroitusoireet ovat hirvittävät. Olen niin pahalla päällä, että alan olemaan ympäristöhaitta. Minusta on ihan pikku juttu, jos vaan saan lukea ja maailma pelastuu – no ei nyt ihan, mutta minä ainakin.
Tuttu tunne tuo kirjan himo! Minulla on liikaa kirjoja ja on ihan tyhmää ostaa niitä omaksi, kun niitä saa kirjastosta ilmaiseksi. Mutta kun näkee jonkun kirjan, mistä on kiinnostunut, sen vaan haluaa omaksi! Sitä melkein kädet tutisten avaa kirjakerhon paketin ja odottaa hetkeä, jolloin pääsee kirjan kimppuun. Minulla on nyt yli 10 uutta kirjaa odottamassa lukemista, kun en pääse puusta pitkään parhaillaan lukemani kirjan kanssa. Se on isokokoinen, pientä pränttiä, ja vaikka se on ihan ok, en vaan etene. Olen tässä suhteessa niin sisukas, etten jätä kirjaa kesken. Useimmiten lukuaikaa on vain illalla, ja valitettavasti kirja toimii aika hyvänä unilääkkeenä, niin sekin jarruttaa lukutahtia. Ja jos on oikein hyvä kirja, ei malta nukkua ja harmittaa kun silmät luppaavat eikä saa luettua…
Hyviä kirjahetkiä!