…lyhyt! Etenkin hamstereilla. Jälleen eräs meidän hamsterin elämä tuli tiensä päähän.
Olihan se ennakoitavissa. Kaksi hamsteria on jo haudattu ja me kaikki tiedämme, että hamsterin elinkaari on lyhyt. Ystävämme Pilkku alkoi olla jo parivuotias ja kaikki merkit lopun lähestymisestä olivat havaittavissa. Vaikka kuin sitä valmistuisi tulevaan, se kirpaisee silti.
Eilen illalla, oli niin vaisua Pilkun häkissä, suorastaan epätavallisen hiljaista, sillä ei mitään liikettä. Sanoin lapsille, että kurkistakaapa mikä on tilanne. Neiti 14v alkoi katsoa, mutta tarvitsi herra 10v:n taustatukea. Yhdessä he avasivat häkin ja nostivat pesää…
”Jonakin päivänä löydät sen kokoon käpertyneenä ja elottomana mökistään. Se on kuollut”. Näin sanotaan eläinkirjassa ja näin kävi. Pilkku kuoli juuri kirjan ”ohjeiden” mukaan. Se oli niin soman näköinen, mutta kyllä meillä oli surku.
Silmät sumeina teimme pieneen laatikkoon pehmeän pesän ja sinne nostimme elottoman pikku-ystävämme. Paljon purua mukaan ja kansi kiinni. Sen jälkeen muovipussiin ja pakastimeen. Siellä Pilkku odottaa, että pääsee hautaan, sinne, minne kaikki muutkin meidän lemmikit ovat haudattu.
Hautakynttilä odottaa pakastimen päällä.
