Kyllä sitä voikin odottaa jo arkea! Niin, että kun aamulla herää, on edes aavistus siitä mikä päivä on. Nyt on niin päivät hakusessa, että ei tiedä, onko arki vai pyhä, aattopäivä vai arkipyhä?
Onneksi sentään koulut alkoivat. Helpotti kummasti, ainakin äitiä. Ei tosin paljoa, sillä loman aikana lapsilla repsahti ajankäyttö ihan retuperälle. Miten saada lapset ajoissa nukkumaan ja miten saada ne ajoissa aamulla ylös? En aio valaista yksityiskohtia, mutta melkoista mekkalaa se aiheuttaa.
Kuusonen vietiin ulos tai heitettiin, sanan varsinaisessa merkityksessä. Miten onkin ihanaa kun on aito kuusi, sen tuoksu ja sen koristelu ja onhan se niin kaunis, mutta sen poistaminen. Aina sama juttu. Tänä vuonna sattui taas erityisen kariseva yksilö. Näppärästi sivuleikkurilla napsin oksia pois, että mahtuisi paremmin parvekkeelle. Sitten hengittämättä hiljaa ja olin kuin Seppo Räty. Tosin ei lentänyt pitkälle. Juuri ja juuri sen viivan yli, ettei jäänyt alakerran pensasaitaan. Ne neulasethan olivat jääneet tuvan lattialle tai matolle. Matolta ne on nypittävä yksitellen, koska mikä lie sivuliike ujutti ne neulaset mattoon kiinni, kuin nuppineulat. Riittää puhdetta juhannukseen saakka.
Kinkku ei maita. On se kumma kuinka sitä koko syksy ootetaan vesi kielellä kiehuen ja nyt ei kelpaa kellee? Metukkaa kuulemma tekisi mieli… En osta ennen kun kinkku on syöty. Onneksi ei oo paljoa, tänään loppuu.
Arki on muuten parasta juhlaa!
