Taas on se aika vuodesta, ku tarttis lupailla jotain ihan käsittämättömän hyvää ja hienoa, mitä olis taas tehtävä. Mie lupaan olla tekemättä lupauksia. Toisin ku väitetään, että lupaukset tehdään rikottaviksi, niin mie en voi sellasta allekirjoittaa. Lupaus on lupaus ja kun luvataan, niin seisotaan sen takana, vaikka mikä olisi!
Joo, ymmärrän toki, vaikka ei uskois, että leikkiähän se vaan on, se uudenvuoden lupausten tekeminen. Silti en haluu luvata kymmentä kaunista, ku se vois asettaa paineita. Niin, ja jos tarttis jotain luvata, niin mitä se vois olla?
Tupakointia ei voi lopettaa, ku ei polta. Viinan juontiakaan ei voi lopettaa, kun se on jo niin minimissä, että se on melkei sama, ku ei ottais ollenkaa. Laihduttaa tietysti vois kilon tai kaks, mut onko sellasessa ees haastetta? Itsestään vois huolehtii paremmin, käydä ulkona ja liikkua enemmän. Vaan ku siinä on sitten se, että jos menee moista lupaamaan, niin sit siitä tulee sellainen pakkopulla, ettei kiinnosta senkään vertaa.
Yksi sellainen asia on, minkä vois luvata tai jos ei luvata, niin ainakin yrittää. Toisten huomioon ottaminen, se, että on kiltti toiselle, eikä menetä malttiaan niin nopeasti. Kaunista, mutta vaikeata. Kun lapset alkaa kinastella ja tapella, ole siinä sitten kiltti, ystävällinen ja lempeä äiti, joka ei malttiaan menetä!
No, joka tapauksessa, Onnellista Uutta Vuotta, lupauksilla tai ilman!
