Kuolon korinaa kuulin eilen, kun meidän pitkään ja ansiokkaasti palvellut pesukone otti ja kuoli melkein käsiin.
Jo kauan aikaa se oli antanut merkkejä siitä, että loppu lähenee, mutta kyllä se lähtö silti suretti. Viimeistä pyykkiään yritti pestä ja pidin kylpyhuoneen ovea auki, että kuulen missä mennään. Pahalta kuulosti se kamala korina. Yritti kuitenkin pestä pyykkiä, kunnes uupui kesken ohjelman. Parhaan taitoni mukaan yritin elvyttää, mutta peli oli jo menetetty.
Siinä vaiheessa, kun tyhjensin sitä, sen arvokkuus tuli erittäin hyvin esille. Ei olisi minusta enää nyrkkipyykin hoitajaksi. Ei nykyajan kylppäreissä voi pyykkiä pestä, kun ei ole mitään altaita. Yksi ämpäri, sekin lattian pesuun ja löylykiulu, unohtamatta aneemista lavuaaria. Siinä sitten, juuri ennen nukkumaan käymistä, lutrasin niitten pyykkien kanssa. Ei ollut hyvä mieli!
Jos en niin välittäkään kaikista ”arkea helpottavista” hilavitkuttimista, niin pesukone on se, mistä tykkään ihan älyttömästi! Vähällä oli, etten itkenyt.
Aamulla lähdin, isäni suosiollisella avustuksella, pesukonekauppaan! Ei mitenkään ”pappa betalar”-tyyliin, vaan että saadaan minun maksama hinta kohilleen. Pidän nopeasta toiminnasta eli kaikki odottaminen ja jahkaaminen on aivan kamalaa. Olin asennoitunut jokseenkin pariin päivään, vaan kuinkas kävi???
Menimme kauppaan n. 9.45 ja klo 11.00 pesukone pyöritti meillä kotona jo ensimmäistä pyykkikasaa! Kerrassaan loistavaa!
Tosin lapset pelkäävät nyt, etteivät saa joululahjoja, koska kaikki rahat upposivat pesukoneeseen. 
