Aamuyöstä heräsin, vain toteamaan, että aivan huikeaa, kun ei koske päätä, vaikka on vapaapäivä!!! Siitä innoissani nukahdin hetkeksi ja heräsin mieli intoa ja riemua täynnä.
Hitaan kahvin ja lehdenlukuhetken jälkeen, kun lapset olivat lähteneet kouluun, alkoi täysi tohina. Pesukone päälle, mankeli rullamaan, tiskit likoamaan ja kappas, silitysrauta olikin jo neiti 14v:n jäljiltä valmiina kuumana. Radiosta popit paukkumaan ja hommat rullaamaan. Kuljin ympyrää tehden kaikkea vuorotellen ja yhtä aikaa. Sitä on päässyt kuvittelemaan niin, että jos tekee kaikki yhtä aikaa, niin tulee nopeammin valmista. Mikä kiire? Olenko superäiti, ahkera-liisa? No en, vaan kun reippaasti tekee kaikkia kotihommia, jää enemmän aikaa lorvimiselle.
Tiskaaminen oli tällä kertaa erityisen mukavaa, sillä meillä oli uusi tulppa! Juu, entiset olivat hajonneet. Tuumasin sitten herra 9v:lle näin:
- Et millää viittis hakee K-raudasta uutta?
- Miksi K-raudasta? Enkö voisi hakea Anttilasta?
- Onko siellä?
- On. Maksaa 4€.
- ??? Et oo tosissasi? Mistä voit tietää?
- Olen kierrellyt katselemassa.
Haki sitten tulpan ja kummasti se vaan helpotti tiskaamista, kun vesi pysyi altaassa ja tulppa kiinni!
Kun olin oikein työn touhussa, pelmahti herra 12v kotiin. Kuka sitä nyt rokotuksen jälkeisenä päivänä kykenee koulussa olemaan. Yritystä kuitenkin oli. Passitin pojan sänkyyn ja jatkoin hommiani.
Imurin kanssa vetelin kevyttä foxia pitkin torppaa. Välillä ripustin pyykit kuivumaan ja tietysti vaihdoin mankeliin uutta. Ohi mennen silitin.
Kyllä – mihinkään hommaan ei pääse kyllästymään, kun tekee vaiheittain.
Nyt voi sitten hetken aikaa lorvia, että jaksaa mennä iltapäiväksi Prismaan paketoimaan joulupaketteja ja sitten sieltä illaksi teatteriin!
On se mukavaa viettää vapaapäivää!
