Loman kunniaksi kävin katsomassa Kuusankosken teatterissa Piilomaan Pikku Aasin. En kuulunut ihan kohderyhmään, mutta otin herra 9v:n mukaan lieventääkseni tilannetta, piiloutuakseni hänen varjoonsa. Ohjelmassa kyllä luki, että sopii kaiken ikäisille.
Minä en ole nyt saanut olla Piilomaassa. Aasi toki olen, mutta en kovinkaan pieni. Kun olin aasiakkaana, niin kappas kun jouduin aasiakaspalvelijaksi.
Eilen näin kävi kirjakaupassa. Olin niin aasiakas kun suinkin, mutta ei auttanut. Tuli miesaasiakas, joka tiedusteli minulta kohteliaasti:
- Olisiko teillä Laila Hirvisaaren uusinta kirjaa Pihkovan kellot…
Olin ensin, että näytänkö minä ulkovaatteissani kirjakaupan henkilökunnalta?
– Ai jaa, en kyllä ole henkilökuntaa, mutta pikku hetki, näin sen juuri äsken. Tässä se on, oikein hyvä kirja, olkaa hyvä.
Kun sitten muutaman sanan vaihdoimme, mies muisti minun oikean ammattini ja siitä johtuen automaattisesti tuli kysymään minulta kirjaa. Sillä ei ollut merkitystä, että minulla oli takki päällä. Minua tilanne lähinnä huvitti.
Tänään olin ruokakaupassa. Kaikessa rauhassa olin miettimässä, mitä aasit käyttävät leivän päällä. Tuli rouva minun luokse hyvin hätäisenä:
- Voisitteko kertoa minulle, missä täällä on hiiva?
- Juu, toki. Se tosin on niin pieni paketti, että voi olla missä tahansa, mutta katsotaan… täällä, olkaa hyvä.
Kun juttelin asiasta herra 9v:n kanssa, hän sanoi, ettei minusta kyllä päällepäin näy, että olen lomalla. Pitäisikö minun loman aikana ruveta kiertäväksi Aasiakaspalvelijaksi? Uskaltaisikohan mennä autoja kattelee…
Sinua täytyy ympäröidä aasiakaspalvelijan aura
D
Aasiakas on aina aurassa.
Kävin sitten autokaupassa ja sain olla vaan aasi!