Niin, nyt on se aika vuodesta, jolloin on aika pestä ikkunat, ennen kun pakkaset tulee. On sitten mukava katella puhtaista ikkunoista illan hämyyn. Lähes kaikki marisevat siitä, miten kamalaa se touhu on, minäkin, paitsi en enää. Nyt kun tiedän, millaista on puhdistaa ikkunaa, mistä lika ei irtoa pyyhkäisemällä. Puhun auton ikkunasta.
Kävin Helsingissä ja matkalla sinne, jostain autosta roiskahti tuulilasiin jotain, niin että lasi meni kauttaaltaan likaiseksi. Normaalia, ainahan liikenteessä roiskuu, vaan nyt kävi niin, ettei lika irronnutkaan, vaikka laittoi pyyhkimet päälle ja pissapojan lirkkimään. Tuulilasi oli täynnä pientä harmaata pilkkua ja pistettä.
Helsingissä kokeilin ikkunanpesuaineella hinkata, ei mitään tulosta. Kun oli aika lähteä kotimatkalle, niin oli keksittävä jotain, sillä näkyvyys oli erittäin heikko. Ajoin Sörnäisten rantatien huoltamolle. Siellä reipas nuori mies hääräsi essu edessä hampurilaisten parissa. Siis niitä kuuluisia huoltamoja, joissa ei autoista tiedetä yhtään mitään. Rohkaisin kuitenkin mieleni ja kerroin hänelle, mikä minulla oli ongelmana. Hän yllätti minut täysin sanomalla, että jos voisin ajaa auton siihen ikkunan eteen, niin katsotaan mitä voidaan tehdä. Kun hain auton, hän tuli takki päällä, Sinol-pullo ja pesuvaahtopurkki mukana ja tarttui toimeen. Mutta – ei vaikutusta. Lasi ei puhdistunut. Sitten yhdessä tuumin keksimme, että pesuvaahtoa lasiin ja kotvasen kuluttua raapan metalliterällä raavittiin sen verran näkyvyyttä, että näin ajaa kotiin.
Sörnäisten huoltamomies oli kyllä enkeli!
Seuraavana päivänä ajattelin, että se oli vain pahaa unta. Ei lasi voi sillä lailla likaantua. Soitin isälleni, joka kävi katsastamassa lasin ja kokeili siihen kaikki omat konstit aina uuninpesuaineesta alkaen. Ei vaikutusta. Pisteet ja pilkut pitivät paikkansa. Otin tuumaustauon.
Jälleen oli yksi päivä kulunut ja satoi vettä. Hurraa, vesisateessa näkyvyys oli parempi eli vain kun ikkuna on kuiva, se harmaantuu. Mitä jos alan ajamaan vain sateella? Käväsin autolasiliikkeessä, jossa diagnoosi oli se, että lasi on kuin hiekkapuhallettu, pinta pilalla. Hoitona uusi lasi. Onneksi ei ole rahaa, niin oli otettava uusi tuumaustauko.
Käväsin muuten siinä sitten vakuutusyhtiössä, ihan vaan uteliaisuudesta. Kaikki vakuutukset ovat toki kunnossa, mutta ei puhettakaan mistään korvauksista, sillä minulla ei ole erillistä tuulilasivakuutusta! Se ei ollut vitsi, vaikka naurattikin.
Kului taas päivä ja sitten oli yöllä sen verran pakkasta, että lasi oli kuurassa. Ikinä en ole niin paljon ollut innoissani siitä, että pääsen raappaamaan lasia. Raappasin nimittäin sillä terällä. Kun pakkanen oli kostuttanut(liottanut) ikkunan ja raavin sitä kuuraa pois, niin lasi kirkastui! Ihme oli tapahtunut. Ei tietenkään ihan alkuperäiseen kirkkauteen, mutta niin, että näkee läpi ja sehän se pääasia on.
Kuka sitä nyt ihan uutta lasia vanhaan autoon…
