Voi kun sais aikansa jotenkin kulumaan…
Sellaisia mietteitä, joita tuskin kuulee minun suusta.
Koskaan ei ole ollut tilannetta, että joutuisin miettimään ja pähkäilemään, miten saisi aikansa kulumaan. Päinvastoin, se aika kuluu niin nopeasti, ettei uskalla kelloa katsella, kun se on aina liikaa. Tekemistä piisaa niin, että on välillä oikein karsittava, sillä kaikkea kivaa ei ehdi tehdä millään. Tosin olen yrittänyt organisoida niin, että kerkeen mahdollisimman paljon ja vaikka sitten yhtä aikaa.
Lukemisen voi yhdistää niin, että voi jonkun toisen homman lomassa lukea. Ruuan laitto on sellasta pakkopullaa, että sen saa mielekkäämmäksi kun toisessa kädessä on vaikkapa runokirja. Aikoinaan kun lapset olivat imetysiässä, niin imetyksen yhteydessä luin – vauvan takana oli kirja. Kirjaa voi lisäksi kuljettaa mukana missä vaan, sillä koskaan ei tiedä milloin on hyvä rako lukea.
Korttikeräilyni vie aikaa. Kun laittaa kortteja kansioihin, niin usein asetun sohvalle ja samalla voin kätevästi katsella jotain elokuvaa tai tv-sarjaa tai kuunnella musiikkia.
Tv:n katselun voi yhdistää kotitöihinkin, kun silloin on erittäin hyvä hoitaa silitykset – kyllä, minä silitän edelleen, vaikka olenkin yrittänyt jotain karsia.
Pyhäpäivän yritän pyhittää levolle. Silloin on sopiva aika lukea. Hyvällä omalla tunnolla voi ottaa kirjan ja asettaa itsensä sohvalle. Siinä sivussa voi laittaa ystäville tekstiviestit. Paras keino levätä on juuri kirjan kanssa.
Kaiken muun ohella ja välissä on hoidettava postit. Kirjeitä, pitkiä ja lyhkäsiä on pakko saada laitella ja niihin uppoaa niin paljon ja nopeasti aikaa, ettei ihan heti uskoisi. Muutaman blogin vielä päivittää ja päivä on pulkassa ennen kuin huomaakaan ja aina tuntuu siltä, ettei mitään kerennyt tehdä.
Silti, joskus haaveilen, että olisi edes kerran sellanen hetki, ettei olisi mitään tekemistä – onko se tylsää? Olisipa joskus tylsää, edes vähän aikaa!
