Olen huomannut sellaisen positiivisen seikan, että kun vanhenee niin herääminen helpottuu. Lieneekö vain minun kohdalla vai kuuluukohan se tyypillisiin ikäoireisiin…
Nuorempana herääminen tuotti niin suuria vaikeuksia, että oli siinä oleminen, ennen kun sai itsensä pystyasentoon. Sekään ei ollut tae siitä, että olisi herännyt. Aikaiset aamut olivat sellaista piinaa, että oli kaikki konstit otettava käyttöön saadakseen itsensä ylös.
Isäni kertoi, kuinka hyvä herätyskello toimii seuraavalla tavalla. Otetaan metallinen pesuvati(emalinen), viedään se tiskipöydälle, kolikon päälle ja laitetaan se vekkari sinne. Aamulla on kaamea herätys!
Ei minulla ollut sitä pesuvatia, eikä aina kolikkoakaan, mutta minulla oli kaksi herätyskelloa. Ensimmäinen soitti esiherätyksen tavoin 15min. ennen varsinaista herätystä, siellä tiskipöydällä. Oli pakko nousta ylös sammuttamaan se ja samalla laittaa illalla viritetty kahvinkeitin päälle. Takas sänkyyn ja umpiuneen, kunnes varsinainen herätys alkoi soida, kirjahyllyssä. Kahvin tuoksu hiukan avitti heräämistä.
Lisäksi oli niitä tilattavia puhelinherätyksiä ja niitä, kun soitetaan töistä, kamalia kylmäkäynnistyksiä.
Vaan, nykyään herääminen on sitä, että nousee vain ylös, helposti.
Tänä aamuna, jolloin olisi saanut nukkua pidempään, heräsin, kun kuulin:
- Herää Kxxxxx! Herää Kxxxxx! Sun tarttee lähtee kerää pulloja….
Tämän kuulin useampaan kertaan. Herra 11v oli viritellyt ihan oman herätyksen, nykytekniikalla ja tuntu toimivan. Poika heräsi reippaana, kello KUUSI! Heräisipä kouluunkin yhtä lailla.
Koulujen alettua ne aikaiset herätykset ovat nyt niin tapetilla. Jokaisen olisi herättävä eri aikaan ja olen yrittänyt opettaa kaikkia siihen, että itse vastaa omasta heräämisestään. Niin teki herra 9v. Oli ensimmäinen kouluaamu ja minä olin jo noussut, join aamukahvia lehden luvun lomassa, kun kuulin:
- Taivas lyö tulta yläpuolellamme, kaikuu kallioilla ääni totuuden…Niin kovaa, että olisi luullut kuolleitten hevostenkin heräävän, vaan ei, ei herännyt poikakaan. Oli pakko mennä katsomaan, oliko se edes paikalla. Juu, nukkui autuaana kuin murmeli, vaikka Teräsbetoni pauhasi korvan juuressa. Ravistettava! Niin, sellainen herätysvekkari viel puuttuu, missä olisi ravistustoiminto.
Kyllä se siitä aikaa myöten rutinoituu, heräämisetkin.
