Se oli joskus 60-luvun lopulla, kun minut passitettiin apteekkiasialle. Ripeästi kipaisin apteekkiin, missä se ripeys päättyi siihen, kun seisoin siellä suunnilleen tunnin ja odotin vuoroani, jota ei tullut. Aluksi kyllä ymmärsin, että aikuiset menevät lapsen edelle, mutta kun se vaan jatkui…
Tuntui pahalta, kun minua ei huomioitu ollenkaan! Oliko asia todella niin, ettei minua huomattu vai kuvitteliko apteekin henkilökunta, että minä olin silkasta huvista tullut sinne seisomaan. Palasin kotiin tyhjin käsin ja itku kurkussa.
Herra 9v on jo tottunut asioiden toimittaja. Perheen allergialääkkeet olivat loppu ja niinpä hän lähti apteekkiin. Hänen palattuaan kyselin, kuinka homma hoitui, löysikö tabletit heti, joutuiko kysymään vai tultiinko auttamaan??? Poika kertoi, että tottahan hän ite, vaikka ei ollutkaan heti oikealle hyllylle löytänyt. Sitkeästi oli kuitenkin etsinyt. Tuliko häneltä kukaan kysymään: – Voinko auttaa? Ei tullut! Olin hämmästynyt. Kysytäänkö niin vain aikuisilta?
Tuumailimme tätä saunan lauteilla ja Herra 9v. mietti sitä ensin niin, että jos lapsia vaan pidetään tyhminä, ettei heitä tarvitse millään lailla huomioida. Minulle tuli heti mieleen oma lapsuuden kokemukseni ja siitä sitten, että luuliko apteekin henkilökunta, että Herra 9v. oli vain tullut katselemaan? Lopuksi Herra 9v oli sitä mieltä, että aikuiset ovatkin niitä tyhmiä, joita tarvitsee olla neuvomassa, lapset pärjäävät itsekin. Hmmm, taidan olla samaa mieltä.
Suivaannun aina, kun lapsia aliarvioidaan! On totta, että lapset ovat riiviöitä ja mukuloita, jatkuvasti kepposia keksimässä, mutta myös erittäin nokkelia. Jokaisen aikuisen olisi palautettava mieleensä, että on itsekin ollut lapsi.
Olen usein saanut kuulla, kuinka Neiti 13v menee ystäviensä kanssa kauppaan, niin vartija lähtee perään! Tai jollei vartija, niin henkilökunta vahtii varsin näkyvästi näitä nuoria. Siinä on sitten todella vaikea tehdä ostoksia. Kyllä, he ovat asiakkaita! Jollei juuri sillä hetkellä, niin jonkin ajan kuluttua. Nuoret käyvät katselemassa kaupoissa kaikkea, mitä tarvitsevat ja tulevat sitten uudestaan, kun ovat saaneet rahaa. Ei kaikki nuoret kulje vanhempiensa kanssa ostoksilla.
Olivatko minun lapseni ja hänen ystävänsä niin rikollisen oloisia, että tarvitsivat heti näkyvää valvontaa? Minusta se on törkeää. Uskoisin, että voi pitää silmällä sillai huomaamattomastikin ja eikö sellaiseen jopa kouluteta? Vai kuvitellaanko, etteivät nuoret/lapset huomaa, kun niitä kytätään. Miten näistä nuorista saadaan tulevaisuuden asiakkaita, kun annetaan ymmärtää, etteivät he ole toivottuja?
Hyvä tarina.