Nyt on se aika käsillä, kun koululaukku on kova juttu. Tartteeko kaikkien saada uusi? Koulunsa aloittavien pikku pilttien tietysti täytyy, sillä kuka se nyt tarharepulla tai vanhemman sisaruksen entisellä.
Meillä ei ole uusia ostettu, paitsi Herra 9v sai uuden, mutta jo alkukesästä jostain alennusmyynnistä ihan puolvahingossa. Ei se enää ole uusi, ku on pari kuukautta ootellu käyttöön ottoa. Se oli hankittava, koska edellinen oli jo palveluksensa tehnyt ja jouti roskiin. Kaikille ei voi koskaan, yhtä aikaa ostaa mitään uutta, sillä se nyt vaan ei onnistu. Onneksi ovat siihen sopeutuneet, että vuorotellen saavat jotain.
Katostaan kenen reppu seuraavaksi repsahtaa…
Minulla oli se eka koululaukku(vuonna -68) musta ja olalle vie -tyylinen. Olin siitä hyvin ylpeä, kun sen kanssa kävelin Hissipojasta Kankaan kouluun ja tavasin jo kahta sanaa, nuk-ke ja pal-lo.
Sen jälkeen sitten oli jos minkälaista laukkua. Muovipussikausi oli joskus myös, eikä se kovin kauaa kestänyt, koska muovikassi ei kestänyt. Varsin kätevää oli se, että sai usein vaihdettua ja entisen sai laittaa hyvillä mielin roskiin.
Jossain vaiheessa tuli muotiin ne omatekoiset. Minä, joka en ole mikään käsityöihme, värkkäsin sen vanhasta vahakankaisesta pöytäliinasta niittikoneen avulla. Kestävyys oli sitä luokkaa, että oli sitten kuljetettava siellä laukussa aina mukana se nitoja.
Yhteiskouluaikana usein koulumatka taittui silloisen Sokoksen läpi. Siellä osui silmiini salkku! Sininen salkku, jota en saanut mielestäni millään. Kävin sitä lähes päivittäin ihailemassa ja mite mie sitä vonkasin! Pitkään ja hartaasti, kunnes sain sen. Olihan se hiukan epäkäytännöllinen, mutta kirjat pysyivät hienosti järjestyksessä. Se laukku sitten vuosien saatossa jonnekin hävisi ja sitä olen joskus kaivannut.
Mitä tulee noihin laukkujen tyyleihin, niin Hangossa näin sellaisen laukun, mikä oli ”minäteenainahetiläksynikoulunjälkeen-laukku”. Ihan nätti, mutta ei kelvannut neiti pian 14v:lle.
