Viikonloppu Hangossa, Itämeri-cupissa sujui hienosti. Kouvolaa edusti Sudet -97 ja voisin sanoa, että varsin mallikkaasti. Tällä kertaa tuli seurattua pelejä enemmän kuin viime vuonna. Tilanteen mahdollisti ehkä se, että Laineet majoittautuivat lähes kentän reunalle. Majoituspaikasta oli 200m kentälle.
Ilma oli vaihteleva. Aurinko paistoi välillä suoraan paahtavasti, mutta sitten tuli virvoittava kesäsade, joka mukavasti virkisti ilmaa. Siitä huolimatta pojat eivät tainneet pelata yhtään peliä suoranaisessa sateessa. Vaan hyvin pelasivat, koska voitettuja pelejä taisi olla enemmän.
Kohokohta oli kuitenkin lauantai-illan kulkue. Kulkueen seuraaminen oli, äiti-ihmisistä ainakin, niin upeeta. Siinä ne marssivat, kaikki reippaat pelimiehet. Kaikki joukkueet marssivat läpi Hangon satamaan asti, missä tilanne huipentui palkintojen jakoon. Jokaisella joukkueella oli oma huutonsa, jonka he tomerasti esittivät. En kyllä tainnut kuulla kuin yhden…”Keitä me ollaan…Me ollaan kovia…Me ollaan Kouvolan Susia…uuuuu-uuuuu!!!
Kun kaikki joukkueet ja yleisö ahtautuivat satamaan, oli aika tiivis tunnelma. Palkintojen jako alkoi. Palkittiin siis kolme parasta joukkuetta huutojen mukaan. Kolmanneksi tuli Halikko…tap-tap-tap… Toiseksi tuli Kotkan joukkue…ei taasko, kun se taisi olla viime vuonnakin. Ensimmäiseksi…SUDET -97, Kouvolasta!!! Ei ole totta, siis Meidän Joukkue voitti! Luulin halkeavani! Siis kerta kaikkiaan, vaikka en ole mitenkään ylpeä ihminen, niin nyt oli sellainen olo, että pakahdun. Olisi tehnyt mieli hihkua, että ne on meijän poikia, me ollaan Kouvolasta. No, pojat esittivät sen huudon uudestaan, joten ei minun tarvinnut.
Mitenkä Kouvolan Sudet -97 sitten pärjäsivät pelien suhteen. Sijoitusta en nyt muista, mutta minun mielestä he pelasivat niin hyvin, sitkeästi ja hyvällä pelihengellä ja se onkin se pääasia!
