Maanantainaamuna pakkasimme itsemme autoon ja kohti Lappeenrantaa. Siellä pakolliset kuviot kaupungilla ja sitten kohti jotain niin kovin ihanaa. Keskellä suvista Saimaata on saari (useampikin), mutta meille se eräs saari. Pääsimme saareen, jossa isäntänä toimi Otso, juuri ensimmäisen vuoden rajapyykin saavuttanut nuori mies. Häntä kunniakkaasti avusti emännän tehtävissä äitinsä Kaisa! (Otson elämää voi lukea blogista http://otsoelamaa.blogspot.com/ )
Laineiden kaupunkilaisperhe sai niin tuta perinteisestä mökkielämästä, että kyllä teki hyvää. Pientä totuttelua vaati se, ettei ollut sähköjä eikä juoksevaa vettä. Paitsi kyllä vesi oli juoksevaa, jos jaksoi juosta ämpäreiden kanssa. Mainittavaa on se sukupolven ero, että siinä missä Laineiden äire suorastaan nautti olosta ei-mukavuuksia, niin lapsilla se ei ollut ihan niin nautinnollista. Neiti 13v ei ollut ollenkaan ihastunut huussista. Pojille tuotti hämmästystä se, ettei ollut sähköjä, mutta kaikki osasivat kyllä nauttia kynttiläillallisesta.
Eri asia oli se saunominen. Jo pelkästään saunan lämmitys tuotti allekirjoittaneelle elämyksen. Onneksi kukaan ei ollut selän takana neuvomassa, kyselemässä tai ihmettelemässä; saatko sen syttymään? Sain! Vesien kantokin oli mukavaa liikkumista kaipaavalle kropalleni. Saunominen olikin sitten illan kohokohta. Peseytyminen ja vesien lotraaminen oli hivenen poikkeavaa kaupunkisaunomisesta. Vaan, kun allekirjoittanut pääsi vauhtiin, niin talviturkki tuli heitettyä niin monta kertaa, että nyt se on sitten upotettu ja syvälle Saimaan veteen. Uiminen oli lystiä, että ei meinannut siitä loppua tullakaan. Olo oli yhtä vetreä kuin herra 11v:llä, jonka kanssa hypittiin laiturilta ja melskattiin veden kanssa.
Mitä tuli ruokapuoleen, niin syömiset valmistettiin ulkona. Ei tullut käryä tupaan, kun ruoka valmistui muurinpohjalla. Miten maittoikin niin paljon paremmalle kuin sisällä valmistettu. Tiskaaminen oli myös ratevaa. En edes ehdottanut lapsille sitä, sillä ihan ite halusin tiskata ja jos tuli puhtaita astioita niin myös hyvä mieli.
Kun oli luppoaikaa, niin ongittiin tai pelattiin Menolippua. Varsin suositeltava lautapeli. Niin hauskaa se pelaaminen oli, että nyt on vakavasti harkinnassa pelin hankkiminen myös tähän talouteen.
Mitä tulee siihen, että saaressa kaikki hyvin, niin kannattaa lukea Elina Halttusen kirja Saaressa kaikki hyvin. Elina Halttunen on Kouvolan pääkirjastossa kirjailijavieraana 26.8.2009 klo 18.00
