Nyt on ollut lähtöjä! Monta ja monen kohdalla, monia koskettavia.
Perjantaina vietimme kirjastossa koko päivän kirjastotoimen johtaja Mikko Vainion läksiäisiä. Niitä oli suunniteltu jo hartaasti ja salaa, viikkoja etukäteen. Kun päivä vihdoin koitti, se oli niin täynnä tapahtumaa, ettei se ollut vaikeaa. Haikeus saattoi jäädä yhden sun toisen mieleen, kun päivä oli päättynyt. Kaiken kaikkiaan se oli varsin hauska ja leppoisa päivä. Ohjelmassa oli mm. Mikolle tehdyn musavideon kuuntelu ja esittely, erilaisia tehtäviä Mikolle, haastattelutuokio, lahjojen jako, unohtamatta ruokaa ja juomaa. Aamukahvilla oli kakkua ja ruokatunnilla pizzaa ja salaatteja. Kaikki henkilökunnan itse tekemiä. Jälkiruokana oli jäätelöä, Manskilla.
Sillä aikaa kotona, lapset lähtivät isänsä luokse. Monta puhelua sain, kun oli kyse, ottaako mukaan sitä sun tätä ja kuinka taas tulee ikävä… Joka kerta yhtä vaikeaa ja aina on joku hukassa. Minusta on eri hienoa, kun menevät isänsä luokse ja saan hetken olla ihan rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaikka – kun sitten tulen töistä tyhjään kotiin, niin kyllä vaan on haikea olla.
Minulla alkoi loma! Siis kerta kaikkiaan upea juttu. Sitä luulisi, että riemusta pomppisi, mutta ei kärsi. Aika hektinen viikko takana, perjantai rutistus vielä, niin se hyppy siihen hiljaisuuteen ja rauhaan otti koville. Lomalle lähtö on niin iso loikkaus, että minun pää ei kestä sitä. Arvasin onneksi, ja menin jo ajoissa lepotilaan, mutta sekään ei auttanut. Joka ikinen loma alkaa aina päänsäryllä. Onneksi en suunnitellut mitään menoa ekalle lomapäivälle. Lomalle lähdön vaikeus on päästä kiinni ja se haikeus on sitä, kun niin monta kivaa hommaa jäi sinne töihin odottamaan… (eli taisin olla loman tarpeessa).
