Ollaan kahden lällä-lää….
No niin oltiin. Mie ja herra 9 v. justiinsa melkein koko viikonloppu. Nii oli rauhallista ja mukavaa, että meinas aika käydä välillä pitkäksi.
Perjantaina laitoimme neiti 13 v. ja herra 11 v. leirille, ja sit alko juhlat. Olin herran 9 v. kanssa työkaverin 50 v. juhlissa, jossa herra 9 v. oli ainoa lapsi. Vaan niin oli mukavan oloset juhlat, että tais olla kaikilla kivaa ja juhlamieltä.
Lauantaina otimme sitten rauhallisemmin. Kattelimme telkkaria ja miten olikin outoa, kun ei ollut sohvalla tunkua, eikä tarvinnut kinata, mitä kanavaa voitaisiin katsella. Ruokakin oli hyvää. Ei siis pahaa eikä erittäin pahaa…
Kun kävimme kaupassa, niin saunalimuksi riitti yksi pieni pullo. Ei syntynyt siitäkään raivaria, minkä väristä ja kuinka paljon tarttis ostaa.
Leivänpaahtimessa oli liikaa aikaa. Siitä huomautin herra 9 v:lle, että kuka kumma…??? Siihen herra 9 v:
- Tartteehan jonkun tuurata herra 11 v:tä.
Sama kun jonkun on tuurattava silloinkin herra 11 v:tä, kun tölsästä tulee jotain niin hömppää, että suudellaan, kun silloin kuuluu huutaa YÖK!
Siis kaiken kaikkiaan autuaan hiljaista ja seesteistä, että juuri kun siitä melkein nautti, tuumasi herra 9 v:
- Miulla on ikävä…
- No, kyllä ne sieltä pian tulevat. Eikö ole mukavaa kun saa olla rauhassa?
- On, mutta miulla on ikävä…
- Niin mutta sitten on taas riita pystyssä joka asiasta ja aina joku kiusaa.
- Ei se mitään, miulla vaan on niin ikävä.
Kaksi yötä vajaalla miehityksellä on päättynyt ja taas on joukkue kasassa. Isompaa riitaa ei ole vielä tullut, mutta kaikilla on niin hyvä mieli. Niin, ja oli miullakin ikävä!
Mut olihan teillä herraseuraa Tanesta
!
No niin oli…
On niin mukavaa, kun naapurit piipahtaa kylässä