Lauantai-ilta oli mitä ihanin, yksin kotona ihan kaikessa rauhassa. Olin varannut itselleni pienen herkkuhetken, mikä koostui kahdesta oluesta ja pussillisesta Polly-nameja. Siis, kerrankin saan syödä namipussin ihan kokonaan yksin.
Mainittavaa on se, että minulla oli ihan pieni pussi Pollyja ja ihan pienet oluet. Silti, en päässyt kuin puoleen väliin pussia, kun tunsin suussani jotain terävää. Kielenkärkeni osui johonkin outoon ja sitten havahduin. Takahampaastani puuttui jotakin? Ei siis mistään viisurista, jotka on nyvitty minulta jo aika päiviä sitten ja se on kyllä ollut selkeästi huomattavissa.
Takahammasta on erityisen vaikea peilata, en siis saanut mahtumaan peiliä suuhun. No, tunsin kuitenkin, että vahinko oli käynyt ja mitä sieltä lienee irronnut, niin olin sen Pollyjen mukana nielaissut. Matkustaako elimistössäni nyt pala hammasta vai paikka. Toivottavasti tulee pois. En kuitenkaan ala tarkkailla tilannetta.
Koin olevani akuutin avun tarpeessa ja niin heti aamun valjettua, lähdin päivystävälle hammaslääkärille. Otin selvää, että jopa sunnuntaisin voi päästä hammaslääkäriin. Se tuntui uskomattomalle, mutta kun nykäisin terkkulan oven auki, tunne muuttui uskottavalle.
Olin pakannut mukaan kirjan ja MP3-soittimen. En kuitenkaan joutunut odottamaan kuin tunnin, joten selvisin kirjalla, joka oli Reijo Mäen Vaeltavaa viisautta. Sopi erittäin hyvin paikkaan, jossa oli sekä TV että radio auki. MP3 oli melko turha, koska olisi ollut vaara, ettei olisi kuullut, kun kutsu käy.
Lavitsalle päästyäni sain pitkäaikaisen väliaikaisen paikan! Apu siis tuli.
Jotenkin minusta nyt tuntuu siltä, että jätän loput Pollyt lapsille. Oluet sain kyllä juotua ihan kivutta ja sen suuremmitta vahingoitta. Itse asiassa ne olivat hieman lohtuna.
