No niin, nyt se on sitten tehty. Eka kerta! En nyt ihan eläkeiässä vielä ole, mutta silti on paljon asioita, mitä en ole vielä tehnyt. Eka kerta asiassa ku asiassa on kuitenkin ainutlaatuinen.
Niinpä tänään tapahtui jotain ainutlaatuista.
Vihdoinkin muistin mennä kaupungintalolle hakemaan alennuslippua kesäteatteriin. Olin siellä toki käynyt, mutta aina se lippu oli unohtunut. Nyt oli sitten mentävä juuri sen takia. Astuin reippaasti sisään ja kappas, juuri lounasaikaan. No, onneksi se oli lopuillaan ja sain istua kaikessa rauhassa odottamaan vain kotvaseksi aikaa.
Sitten sain varaamani lipun, mutta minulla ei ollut rahaa. Siis, olin jotenkin kuvitellut vain hakevani jonkin kupongin, jolla saa alennusta sitten sieltä kesäteatterista. Lippu oli maksettava, mutta millä? Ystävällinen virkailija ehdotti pankkikorttia…
- Pankkikorttia???
- Ei minulla ole kuin se sellainen, millä nostan seinästä.
- No, eikö se juuri ole pankkikortti?
- Joo, mutta, kun en oo koskaan tehnyt sillä muuta kuin nostanut rahaa.
- Kokeillaan nyt kuitenkin.
- Iik, joo! (samalla mietin, riittääkö kate)
Survasin kortin koneeseen ja sit se tunnusluku. Apuva! Tosi paha! Numerot eri järjestyksessä, joten tipahdin heti kartalta.
- Anteeksi, mutta taitaa mennä uusiksi…
- Ei se mitään.
Katoin varmasta tallesta tunnarin ja aloitettiin alusta.
Onnistui! Ei oo totta. Käytin eka kerran OMAA pankkikorttia!!!!
Olenhan siis jo aikojen alusta höyläillyt asiakkaiden kortteja, mutta että ihan omaa, niin en koskaan. Nyt se on sitten tehty!
Kyllä mie leijuin! On se vaan eka kerran jälkeen hieno olo. Ihan kuin olisi tehnyt jotain todella ihmeellistä.
Kiitos sinne kaupungintalon palvelupisteelle!
