Meillä juodaan mehua. Sen kyllä huomaa, ja tuntee.
Jostain syystä mehulla on taipumus roiskiintua sinne tänne? Lisäksi mehun juojia yhdistää kykenemättömyys siivota jälkiänsä. Niin, ja heitä ei tunnu millään lailla haittaavan ne ikävät tahrat.
Perheen ainoa, joka ei juo mehua. Sen osa on sitten vetää herneitä nenään, kun on tahroja lattialla. Aluksi niitä ei huomaa. Vasta kun sukka tarttuu kiinni, niin silloin sen tuntee ja tahra on paikallistettu. Muutaman kerran jälkeen ei enää tartu kiinni ja silloin tahra on jo selkeästi huomattavissa. Erottuu lattiasta selvästi tummempana kohtana.
Tahroja syntyy kuin sieniä sateella, joten ei vaan jaksais kaiken aikaa kontata rätti kourassa. Mehun litkijät eivät niitä siis huomaa, ihmeellistä. Sitten kun tämä mehua juomaton saa tarpeekseen eli tahroja on liikaa, on aika siivota. Ja lapset laulaa: ”Vain tahroja lattialla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu..”
Miten se onkin niin tarttuva laji tuo mehutahrat?
Vaikka meillä on vain yksi mehumaakari, niin silti niitä löytyy meiltäkin.
Ja tuntuu että, kun koulusta alkoi kesäloma, niin se tahraisuuskin vain nopeutuu….
Näin on…tahrojen suuri sesonkikausi on meneillään, niitä on ihan joka paikassa…apua!