Kerta vielä ja sitten lupaan olla kertomatta mitään meidän lemmikkieläimistä. Tää on kuitenkin ihan pakko, että pääsen tästä yli. Nämä meidän talvikko-sisarukset elävät nyt teini-ikää ja sitä ei voi olla huomaamatta. Pientä nahistelua on koko ajan ilmassa eli kiusaavat toinen toistaan ja sitten ollaan taas niin kaveria, niin kaveria…
Eilen aamulla, herättyämme tai ei vielä heti silloin, vaan kun herra 9v oli pesemässä hampaita, huomasimme, että taas on karattu! Yksi hamsterisiskoista tuli herra 9v varpaille. Iik! Saimme sen vaivatta kiinni ja veimme häkkiin. Samalla laskimme siskokset ja totesimme vielä yhden puuttuvan.
Se taas, joka oli kiltisti siellä häkissä yönsä viettänyt, oli erittäin riemuissaan sisarensa paluusta. Kun sisko nälissään meni suoraan ruokakupille, niin tämä toinen meni mielissään rupsuttamaan sen korvaa. Pahus, kun sisko ei ollut huomaavinaankaan, niin oli otettava paremmat keinot käyttöön. Heittäytyi selälleen ruokakuppiin, että tokkopa nyt huomaat. Tappeluhan siitä syntyi.
Yksi oli kuitenkin joukosta pois. Illan suussa kerkesimme jo epäillä pahinta. Viritettiin silti ruokakuppi keskelle tupaa. Oli turha leiriytyä sitä kyttäämään, joten luotin siihen, että minä, keski-ikäisen naisen tapaan, herään joka tapauksessa johonkin aikaan yöstä. Niin kävi. Kävelin ympäriinsä, mutta en löytänyt kadonnutta lemmikkiä. Menin takaisin sänkyyn ja juuri kun olin uneen vaipumassa, kuulin rapinaa… Tikkana ylös ja kappas vaan, karkulainen oli tullut huoneeseeni. Herätin neiti 13v ja saimme palleron kiinni.
Veimme sen häkkiin ja heti alkoi kolmikon hillitön reiän nakerrus, että pääsisivät uudelle karkumatkalle.
Aamuyöstä en ole parhaimmillani keksimään, miten saisi sen samperin häkin nakerretun reiän umpeen. Kolme villiä, pientä hamsteria oli koko ajan kimpussa, keksin siihen mitä tahansa. Lopuksi hain kaapista puisen hamsterimajan ja sain sen tungettua sinne häkkiin sen reiän kohdalle ja kun se toimi, niin pääsin nukkumaan. *huoh*
