Niin kun minä olen monesti sanonut, ettei meidän perhe enää lisäänny, niin… vai oliko se sittenkään minä? Se voi olla, se olikin joku toinen, vaikkapa joku lapsista.
Joka tapauksessa tässä eräänä päivänä sain kuulla, että oli jälleen tarjolla hamsterin poikasia. Menin kotiin ja koska olin jotakuinkin varma, ettei meidän perhe lisäänny, niin heitinpä jutun kehiin. Vaikutukset olivatkin ihan kaikkea muuta kuin huolimattomia olankohautuksia, sillä mitä tapahtui?
Haettiin häkki parvekkeelta, sisustettiin se uutta tulokasta varten. Jopa ruokakupit laitettiin valmiiksi. Sitten otettiin kuljetuskoppa ja menoksi. Siis, minun osani oli seurata vain sivusta sitä kuumeista valmistelua, niin ja lasten kuljettaminen sinne, missä se uusi tulokas vielä silloin oli.
Siellä, missä hamsterin poikaset olivat, oli lähes kaikkia mahdollisia jyrsijöitä, niin että niiden seuraamiseen olisi mennyt ties kuinka kauan (ei muuten oltu eläinkaupassa). Poikasia oli neljä. Alun perin lupasin yhden, sitten kaksi. Olisivat halunneet kaikki neljä, mutta kolme saivat. Siksi, että jos se neljäskin olisi otettu, niin pian meillä olisi ollut ainakin 400 hamsteria.
Kiireesti kotiin, esittelemään uusille tulokkaille tv-sarjaa Salatut Elämät…*huokaus*.
Yöllä se sitten älämölä alkoi, kun kaikki kolme vikisivät kilpaa. Neiti 13v valvoi ja aina kun katsoi vikisijöitä, niin kaikki tapittivat takaisin, kuin pikku enkelit, että mekö oltaisiin ääntä pidetty? Kävi sitten niin, että yksi karkasi. Aamulla ei häkissä ollut kuin kaksi… Semmoinen käänne heti alkuun. Ei sinänsä iso yllätys, sillä kaikki hamsterit, jotka ovat meillä olleet, ovat tehneet saman tempun, huolimatta kaikista turvatoimista.
Etsimme karkulaista, turhaan. Vaan sitten seuraavana päivänä hän ilmoittautui. Näyttäytyi sen verran, että oli valinnut uuden paikan itselleen. Hellan pölyinen alunen tuntui viehättävän niin paljon, ettei tullut sieltä pois.
Neiti 13v ja herra 9v leiriytyivät sitten yöksi olkkarin lattialle, vahtimaan karkulaista.
Kun yöllä menin juomaan, huomasin leiriläisten olevan sikeässä unessa ja itse karkulainen nökötti keskellä lattiaa. Napitimme toisiamme suoraan silmiin pitkän aikaa ja juuri kun olin ottamassa häntä kiinni, hän päätti jatkaa matkaa. Kipitti hyllyn alle. Herätin neiti 13v, ja yhdessä me saimme sen palleron kiinni.
Nyt jatkuu elämämme neljän hamsterin kanssa. Se yksi vanhus-hamsteri on ollut melko lailla möksällään. Koko eka päivän oli häkissään selin meihin. On luonnetta!
Luulen, että tästä ei perheemme lukumäärä enää kasva.
