Hepsankeikka

Hannele Niemi niin hyvin taas osui asian ytimeen kolumnissaan Kokonaisena kesään(KS 5.5.2009). Tunnistin heti itseni, kun olen niitä naisia, jotka tykkäävät meikata ja pukeutua muuhunkin, kuin tuulipukuun.

Olen hepsankeikka ja se on varsin mukavaa, helppoa ja vaivatonta. Olen laittanut itseäni, maalannut naamaani, kuten jotkut leikkisästi haluavat sen ilmaista, jo teinistä asti. Aluksi salaa ja sitten iän lisääntyessä vähemmän salaa.

Nuorena se laittautuminen oli huomattavasti hankalampaa kuin nykyään. Hiuksiakin kikarrettiin kivikovilla paplareilla. Nukuttiin ne rullat päässä ja piikit pisti joka käänteessä. Siitäkin huolimatta, oli pakko saada tukka kikkaralle. Meikkaaminen ja pukeutuminen oli sitten asia erikseen, kun ei juurikaan ollut varoja sen vaalimiseen, tarvittavien tarpeiden hankkimiseen. Taskurahoja oli säästettävä, että sai sen Filmstarin mascaran, mikä oli siihen aikaan markkinoiden halvin. Siitä se sitten vaan alkoi.

Olen meikannut aina! Arkena ja sunnuntaina. Myös silloin kun lapset olivat ihan pieniä. Mikäs sen piristävämpää, kun väsynyt äiti retuseeraa ittensä pirteäksi. Siis, joka aamu, heti hampaiden pesun jälkeen levitetään aluksi meikkivoide ja siitä sitten kaikki loput. Ei muuten mene aikaa. Välillä voi juosta puuroa hämmentämään ja jatkaa sitten. Ikinä en ole istunut meikkaamaan, vaan se sujuu varsin hyvin sillai ohi mennen seisaaltaan. Valmista tulee nopeasti vuosien kokemuksella.

- Oletko juhliin menossa? Kylläpäs sitä ollaan hienona…
- Minulle joka päivä on juhlaa ja minusta on kivaa olla hienona
Se pitää mielen virkeänä. On se Liisa Jaakonsaarikin on joskus sanonut, että kun laittaa ripsiväriä, niin näkeekin paremmin. Minä olen taas sanonut, että jos minä liikun laittamattomana, olen sairas. Sellaisina päivinä pysyn kotona.

Pakko kertoa sekin, että se sonnustautuminen tapahtuu kohdallani vain itseni takia. Sitä on sitten vaan niin mukava olla, kun on naama tällingissä, hiukset ainakin yritetty kammata ja ne vaatteet – puhtaat, oikean väriset ja muutenkin oman tyylin oloiset.
Koittakaa kestää, sillä…
Joka lyylin oma tyyli!

Jätä vastaus