Niin se vaan meni tämänkin vuoden pääsiäinen ja melko perinteisesti. Lasten kanssa juuri mitään sen ihmeempiä tekemättä ja tietty ne jokavuotiset päänsäryt podettua, vaikka sen perinteen olisin jo valmis jättämään.
Kaikki pääsiäisen herkut jäivät tänäkin vuonna syömättä. Johtuu siitä, että tämän torpan ruokavastaava ei ole mikään kokkikolmonen. Ei siis mureaa pääsiäislammasta eikä sen päälle pashaa. Ihan tavallisia pöperöitä vain, millä se ravinnon tarve saatiin tyydytettyä. Herra 9v on ainoa, jolle oli se mämmirove ostettava. Muut sitten vieressä vain ihmettelivät, syöjää ja syötävää.
Pitkäperjantaina kävin sentään elokuvissa katsomassa pitkää elokuvaa. Mikäs sen parempi päivä. Jos leffa kestää 2,5h, nii eihän sitä olisi minään muuna iltana kerennyt katsoa. Pitkäperjantaihin se nippa nappa mahtui.
Lauantain viihdettä saatiin, kun osallistuimme erään nuoren miehen täysi-ikäisyyttä juhlistamaan. Siellä ne Pääsiäisnoidatkin olivat. Kamalaa rätkätystä pitivät ja sankari itse sanoi heille, jotakuinkin niin, että kuinka noloo, kun ******* kasvaa keskellä naamaa 
.
Mitä muniin tulee, niin aivan kamala moka. Ne olivat kyllä piilossa, mutta vika paikassa. Pupu oli töpeksinyt pahan kerran. Heräsin sunnuntaiaamuna, kun herra 9v seisoi sängyn vieressä naama rutussa, että kun Pupu on munat unohtanut! Sutena ylös, ja pojalle tuumasin, että jos vaikka kahvia menisit keittämään. Sillä aikaa aivan unissani kopeloin munat esiin ja koitin niitä sitten parhaani mukaan piilotella.
Siinä sitten kahvia juodessa seurailin tiivistä munien etsintää, kun isommatkin olivat mokomaan touhuun heränneet.
Muuten ne pyhän seudut meni jota kuinkin lorviessa. Sohvassa on entistä syvempi kolo, kun siinä on ahteria haudottu kirjaa lukiessa. Välillä oli sentään pakko käydä lenkillä, sillä sellainen pitempiaikainen tyhjäkäynti tahtoo jumittaa koneen.
