Kukapa ei osaisi viheltää? No, on niitäkin. Joko katsotaan, että viheltäminen ei ole sopivaa ja ei sitten vain ole tullut opetelleeksi. Väittäisin, että ne jotka eivät osaa viheltää, ovat pääasiassa naisia.
Minä opettelin viheltämään lapsena ja paikka oli tietysti rappukäytävä. Mikäs sen parempi paikka kun akustiikka oli mitä mainioin. Pitkällisiä harjoituksia ei voinut pitää, koska jostain syystä sitä seurasi aina ulos heitto. Viheltämään kuitenkin opittiin.
Tarkoitan nyt sitä ihan tavallista, perusviheltämistä. Huulet törröllään, vihelletään hyväntuulisesti vaikkapa jotain melodiaa. Sitä luulisi yhen sun toisen osaavan. Vaikka vanha kansa sanoo viheltävästä ihmisestä, että ”piru sen päätä silittää”. Voihan se tietysti kuulostaa siltäkin…
Nyt on sitten niin, että minä en osaa viheltää. Kyllä minä ennen osasin, kun hampaat olivat vielä solmussa. Sitten kun viritettiin ne raudat, oli suu niin täys, että ei mahtunut sieltä vihellys tulemaan. Nyt kun hampaat on rivissä ja raudat pois, on niin paljon suussa tapahtunut, että viheltämisen taito hävisi. Olen yrittänyt opetella uudestaan. Kun ajelin Jyväskylän kirjamessuilta kotiin, yritin viheltää autossa. Jotain pihinää sain aikaseksi ja posket kipeiksi.
Eniten on aina harmittanut, kun ei oppinut viheltää sillai kovaa, tyyliin ,missä kieli on jotenkin rullalla. Lyhyt napakka vihellys, millä saadaan jonkun huomio kiinnitettyä tai vaikkapa koira kutsuttua. Sellainen olisi vaan ollut eri hienoa. Sitten ne vislaukset, missä otetaan sormet avuksi. Yhden käden sormet, keskisormi ja peukalo suuhun ja niin sieltä vaan pitäisi ääni tulla. Toinen tapa on se kun molemmat etusormet laitetaan sillai sivusta suuhun ja taas tulee kimakka vihellys. Siis, jos osaa. Minä olen kyllä opetellut, mutta olen saanut vain rään lentämään ja mitään muuta ääntä ei ole tullut, kuin nauru.
Vanha koira ei uusia tapoja opi, mutta jos edes sen vanhan tavan uudestaan.
Minä en koskaan ole oppinut viheltämään, vaikka olen harjoitellut lapsuudesta tähän päivään saakka. Se on surku, hitusen nuotin vierestä vihelteleminen jotakin askaretta suorittaessa kuulostaa kovin kodikkaalta.
Olen miettinyt, johtuisiko tämä kyvyttömyys jotenkin kielestäni: en saa sitä rullalle, kuten monet. Se taito ei tosin harmita yhtä paljon
Onnea vaan siulle Anna! Mie kyl saan kielen rullalle ja vaikka millaselle mutkalle, mutta ei se vihellys vaan tule… Tai nyt ku oon kovasti harjotellu, niin jotenkii, mut posket on tosi väsyneet eli oikea asento naamassa on väärä.