Iik, tätä olen pelännyt! Olen niin pöhkö, että minua jos ketä, on helppo vetää retkuun. Vihreistä silmistä huolimatta olen niin sinisilmäinen, että uskon lähes kaiken, mitä minulle syötetään. Onko pakko ottaa tänään se kanta, etten usko ketään…
Aamulla se alkoi! Heti kun sain lehden käteeni. No, lehdessä oleva juttu oli kerta kaikkiaan niin hauskasti tehty ja siinä oli kaikki ne jipot, että se paljastui heti pilaksi. Vaan olipa hauska retkutus. Tekisi mieli mennä katsomaan, kuinka moni siihen lankeaa. Onneksi on mentävä töihin, sillä muutoinhan joku voisi luulla, että juuri minä olin se, joka oli napsahtanut uskomaan pilan todeksi.
Varoitin lapsia, että älkää sitten uskoko tänään kaikkea. Siis, sen piti olla varoitus, mutta ottivat kehotuksena. Neiti 13v siinä siunaamalla alkoi nakuttaa viestiä ystävälleen. Hihitteli siinä sitten kotvasen kuluttua kun oli saanut vedettyä höplästä, kertomalla, ettei tule kouluun äidin jouduttua sairaalaan. No, pidin pienen esitelmän sitten höplästä vetämisen säännöistä.
Eli onhan se kivaa retkuttaa, mutta aihe voisi olla harmittomampi.
Kouluaikoina sitä opettajat saivat hypätä suuntaan jos toiseen. Kuinkahan tänä päivänä? Ei olisi kivaa olla ope, vaikka säästyyköhän kukaan? Jos jäisi kotiin, ei vastaisi puhelimeen, ei avaisi ovea, laittaisi korvatulpat, pitäisi radion ja TV:n kiinni eikä lukisi lehtiä, niin… Ei sentään, aika hankalaa olisi, pakko vaan ottaa riski, varustautua tavallista reippaammalla huumorilla ja eikun menoksi!
Reipasta Aprillipäivää, kuravettä piisaa!
Juu, kyllä niin päin kävi että ope veti oppilaita höplästä. Ja nauroin partaani makeasti. Niin sitten nauroivat oppilaatkin.
Hih, no sillä lailla eli käänteisesti homma pelittää paremmin