Viikko sitten Kouvolan Sanomissa oli juttua kirjeistä, kirjepapereista. Kerrottiin, että uskollisimpia kirjepapereiden ostajia ovat ikäihmiset ja nuoret tytöt. Minä varmaan lukeudun molempiin, riippuen fiiliksistä. Tai sitten olen se pikkinen vähemmistö, joka yleensä kirjoittaa kirjeitä ja tarvitsee kirjepaperia.
Voisin jopa väittää, että olen kirjepapereiden suurkuluttaja. Kun kirjoittaa paljon, on papereissa oltava vaihtelua. Millään ei jaksa aina samanlaiselle paperille kirjoittaa. Mietin, että ikäihmiset voivat varmaan ihan surutta kirjoittaa sille perinteiselle valkoiselle, viivalliselle kirjepaperille. Minä en voi, se kyllästyttää, alkoi kyllästyttää jo n.25 vuotta sitten. Nuoret tytöt hankkivat varmaan niitä söpöjä ja tosi pieniä papereita. Sellainen pakkaus sisältää ehkäpä 5 kuorta ja 5 paperia. Menee koko pakkauksen paperit yhteen kirjeeseen ja kuoret ovat niin pieniä, että kun sinne sulloo koko nivaskan, se on taidetta.
Sitten on joitain ihan kivoja pakkauksia, mutta kun sen pakkauksen avaa, leviää aivan hillitön imelän kamala tuoksu. Sellaiselle tuoksupaperille ei voi kirjoittaa eikä sellaista ole kiva lukea. Kerran yritin tuulettaa niitä tuoksupapereita. Pidin niitä levällään parvekkeen sohvalla. Ei auttanut, se tuoksu istuu niissä kuin tauti.
Minun toiveeni on aina sellainen pakkaus, missä on reilut kuoret ja kivoja, hajuttomia papereita. Onneksi silloin tällöin löytää niitä ja vieläpä erikseen ja mikä parasta, tarjouksesta! Ei ole siis isommin niille ostajia.
Useimmiten etsin kuoria, sillä paperia voi ostaa riisin kerrallaan, kun kirjoittaa kirjeet(pitkät) tietokoneella. Tietsikan kanssa on se etu, että voi vaihtaa fonttia ja lisätä kuvia kirjeeseen, niin sillai saa sen aina erilaiseksi. Paperiin ei kerkee kyllästyä, kun sitä näkee sen aikaa kun taittelee sen kuoreen.
Joskus, kun iskee luovuus päälle, niin värkkään kuoria itse. Lahjapaperit, tapetit ja aikakauslehtien sivut ovat oivaa materiaalia.
Pakko vielä hehkuttaa, kuinka mukavaa kirjeen kirjoittaminen on. Vertaisin sitä jopa eräänlaiseen Leelian Lepotuoliin. Kun purkaa ittensä kirjeeseen, niin onpa vaan sen jälkeen melko helpottunut olo. Sitä paitsi, kirje ilahduttaa myös saajaa! En ole koskaan vielä kuullut, että joku harmittelisi, kun sai kirjeen…
Olen samaa mieltä kanssasi että kirjeen kirjoittaminen on rentouttavaa puuhaa. Ja miten mukavaa on saada kirjeitä!
On todellakin aika hankalaa löytää nykyään kirjepaperia – yhdessä kaupassa sanottiin, ettei kukaan enää kirjoita kirjeitä…
Onneksi meitä kuitenkin on!