Kylmää, hrrr… auto on autotallissa, kylmässä tallissa. Ajattelin sitten mennä hiukan lämmittämään limusiinia, että olisi suotuisammalla tuulella lähtemään kauppareissulle.
Menin ns. takakautta ja silloin tullaan pimeään talliin. No, en minä pimeää pelkää, mutta näkyvyyden kannalta oli parempi saada valot. Kävelin sinne autotallin portille, koska muistin sieltä kautta valojen syttyvän itsestään. Tuli siinä sitten vasta mieleen, olisiko siellä oven luona saattanut olla jopa sellainen nappi, mistä valot olisivat tulleet helpommin.
Valojen sytyttyä alkaa tuuletin(se kai se on?) huutaa, niin ettei todellakaan kuule niitä kuuluisia omia ajatuksiaan. Sinänsä se ei kyllä haittaa, etenkään jos ei ajattele mitään.
Tällä kertaa oli sitten niin, että juuri minun autoni kohdalla oleva valo veteli viimeisiään. Oli pitkän aikaa pimeänä ja väläytti sitten valoa ja sammui taas. Minullahan on sellainen auto, ettei ole mitään nykyaikaisia herkkuja, ei siis edes keskuslukitusta. Pimeässä oli odotettava, että valo sen verran välähtää, että osuu avain reikään. Kun sain oven auki, kaivoin piuhan esiin ja sitten piti saada piuhat kiinni autoon ja seinään. Olin erittäin fiksusti ajanut auton melkeinpä seinään kiinni, joten oli harjoitettava lievää akrobatiaa, saadakseen johdon pään autossa olevaan reikään. Taas oli odotettava valoa, että näki sen mustan kolon ja sitten oli kiireesti törkättävä piuha siihen, kuitenkin varoen samalla seinää, josta irtoaa ikävästi jotain valkoista jauhoa vaatteisiin. Huh!
Siinä vaiheessa minä olin jo lämmennyt.
Edellisellä kerralla, kun auto oli pihalla ja menin illalla virittelemään lämmitysliekaa, niin epähuomiossa jäi silmälasit kotio. Se olikin sitten arpapeliä, kun yritin säätää ajastinta ihan vaan sormituntumalla, sillä pienen pikkaraisen mittarin numeroita ei nähnyt, vaikka kuinka sihtasi. Oikein toivoi, että osuisi nyt joku paikalle, vaan ei, kukaan ei edes roskapussia tullut viemään. Pahattu, vaan olihan se auto lämmennyt.
