Osta sä poika se kukkuva kello…
Meillä on ollut sellainen perinteinen, päivävedettävä käkikello. Kun se tuli tiensä päähän, eikä sitä enää voitu korjata, niin oli hankittava uusi. Sehän me löydettiin Jyväskylän reissulta, minkä teimme ennen joulua. Patterikäyttöinen ja todella komea käkikello, josta myyjä tuumasi, että tervetuloa 2000-luvulle, kun satuin mainitsemaan, millainen oli sen kellon edeltäjä.
Olemme siis tilanteessa, että meillä on 2000-luvun käkikello. Millainen on tämä uusi käkikello. Yhdellä sanalla sanottuna, raivostuttava! Onhan se toki komea ja arvokkaan näköinen, mutta se ääni… Aluksi se aina tasatunnein ilmoitti kukunnallaan paljonko kello oli. Kukuntaa se ei muistuttanut, ei todellakaan vaan enemmänkin keuhkotautista hevosta. Sitten siinä on kaiku, eli joka kukkuminen kaksinkertaistuu.
Joo, joo, kaikki neuvoivat meitä tekemään sille jotain. Eräänä päivänä minä sitten otin kellon alas ja yritin ohjelappusen kanssa saada sitä edes olemaan hiljempaa. Mikä oli tulos? Nyt se sitten kukkuu ihan miten sattuu. kello viideltä kukahtaa vain kerran ja kello seitsemältä kuuluu vain naks. Sitten käki jää toisinaan ulkopuolelle monen tunnin ajaksi. Sen verran olemme jo tottuneet siihen, ettei siihen yöllä herää. Vaan jos sattuu olemaan yöllä heräämään, niin ei voi kukuntojen määrästä päätellä paljonko kello on.
Toivomme, että jonain päivänä se patteri siitäkin kellosta loppuu. Olisi se vaan eri hienoa saada sellainen wanha perinteinen käkikello, sillä sellainen se sentään ei saa hermoja kiristymään. Tarjouksia otetaan vastaan.
