Äidillä niitä tehtäviä piisaa. Aina vaan tarttis osata jos vaikka mitä ja jos ei osaa, niin onko sitä sitten hyvä äiti? Mie en oo ees pyrkiny olemaan mikään pullan tuoksuinen essuäiti. Oon sanonu lapsilleni, jotta mie en oo mikään piika, ku mie oon vaan äiti!
Vaan nyt tarttis taas olla ihan pikkasen essuäiree, ku kuopus viettää synttäreitä. Kakku olisi loihdittava, vaikka ihan hyvin tietävät, ettei se oo mikään helppo nakki. Vaan kun silti olis oltava se äiren omatekoinen. Ajatuskin kammottaa. Aina on olemassa se vaara, ettei se onnistu. Yleensä kaikki äiti-ihmiset tekevät kaikki leipomukset sillai käden käänteessä. Minulle se ole yhtä helppoa, ei vaan ole sellaisia käsiä. Se on pakkopullaa. Kun en tykkää, niin miten sitä voisi osata? Pakko silti vaan yrittää… Kun on lapsillekin opettanut, että aina joutuu tekemään asioita, mistä ei tykkää.
Yks kamala äidin tehtävä on ne kaikenlaiset käsityöt… Napin ompelukin on kertakaikkisen mahdoton tehtävä. Onneksi pikkukorjauksia varten on ihana naapurin täti!
Miten sitä voikin tällainen taidoton olla äiti? Helposti! Voipi olla äiti sitten ihan omalla tavallaan. Jos vaikka hulluttelee lasten kanssa ja pitää komentoa yllä. Pyytää olemaan hiljaa, kun äiree lukee tai kirjoittaa.
Niin, ja kyl äire osaa pyykkiä pestä ja silittää ja bravuurina tiskaus!
