Voiko ihanammin aamun enää alkaa, kun laittaa valot ja kuuluu *box!*
Ei tullu valoa, ei. Kyseessä ei ollut kattolamppu vaan sellainen lähes 30v seinällä oleva lamppu kirjoituspöytäni yllä. Voi jehna. Ei varalamppuja.
Aamukahvit nautittuani ja lehden luettuani, lähdin lamppukauppaan. Ostin lamput, mutta kävin myös apteekissa, torilla ja tankkaamassa auton. Ihan yhden asian takia kun ei viitsi liikahtaa.
Kotiin tultuani, vaihdoin lampun, mutta mitä ihmettä? Ei tullut valoa, ei! Kokeilin kaikki keinot voimasanojen saattelemana ja aina vaan pimeää. Oli uskottava, että se lamppu oli tullut tiensä päähän. Oli vaihdettava siis koko systeemi ja se ei ollut helpoimmasta päästä tehtävä operaatio, ei minulle!
Ensin oli siirrettävä kirjoituspöytähyllykompleksi, jonka takana se johto meni. Lisäksi kaksiosainen korkea kirjahylly, jonka takana se johto myös meni. Kun aikoinaan virittelin moista sisustuksen kukkasta, olin kai kuvitellut sen olevan ikuinen… Erheellistä kuvittelua!
Huh, mitä pölyn määrää ja sitä veren paineen nousua, kun kaikki painoivat ja se liikuttelu oli tuskaisten hikikarpaloiden tirskuttelua. Lisäksi oli irrotettava muistitaulu, koska uusi lamppu ei olisi muuten mahtunut. Rukari oli tarpeen, mittanauhaa en löytänyt. Eipä silti, että olisin mitään mittaillut, mutta sillä metallisen mittanauhan ”koukulla” olisin voinut kalastaa sitä johtoa… En vanno, että olisin onnistunut, mutta olisin kokeillut.
Onneksi nuoriso oli jo koulussa, sillä sen verran pääsi kärkevää manailua, kun ruuvit putoilivat ja mikään ei meinannut luonnistua. Minä en ole mikään nikkariäiti ja se kyllä välillä kostautuu. Lamppu tuli kuitenkin vaihdettua!
