Se on taas se aika käsillä kun tarttee juhlia. Vetää kannat kattoon, haukkua pomo ja harrastaa kaikkea mahdollista, ainakin työkavereiden kanssa siellä sun täällä. Saada kamala morkkis, fyysinen ja psyykkinen kankkunen ja saada ajatus päähän, etten enää ikinä…
Niinpä. Oikein kahdet pippalot oli käytävä lävitse viikonlopun aikana. Kuinkas kävi? En haukkunut ketään, enkä liioin harrastanut mitään, ainakaan paheksuttavaa lajia. En saanut sellaista oloa, mikä olisi harmittanut. Päinvastoin, olo oli mitä parhain, kun aamulla heräilin.
Minulla onkin vallan uusi tyyli juhlia. Ekoissa illanistujaisissa keskityin syömään ja juomaan kirkasta ja raikasta vettä päälle. Oli pakko, koska ohjelma oli kaatunut minun ja työkaverin niskaan parin päivän varoitusajalla. Käsikirjoitus oli onneksi koko ajan mukana, mistä oli hyvä luntata.
Toiset bileet heti seuraavana päivänä alkoivat jo klo 11, kun poistuimme porukalla naapurikaupunkiin. Siellä meitä odotti ensimmäisenä glögitarjoilu ja siihen osallistuin, ihan lämpimikseni, että tarkenin katsella sen jälkeen teatteriesityksen. Tosin sen aikana sain näyttelijältä lasillisen lemmenjuomaa, mikä osoittautui mustaherukkamehuksi. Pysyin siis edelleen kuosissa enkä villiintynyt, vaikka osa seurueesta sitä jo veikkasi.
Kun saimme ruokaa, niin sen jälkeen alkoi pubikierros ja on heti mainittava, että pysyttelin seuraneidin roolissa. Suuta ei kuivannut laisinkaan, vaikka puhettahan riitti, niin ku yleensä.
Kotiinpaluu oli makeeta. Korkkarit nurkkaan ja villasukat jalkaan ja sitten sohvalle, ohhoijjaa, miten lokoisaa.
Sen verran kuitenkin olin ollut menossa, että jätin sunnuntaiaamuna kirkkoreissun väliin.
