Avustajien avustajana

Pääsin uuteen virkaan, kun pääsin avustajien avustajaksi. Monipuolinen homma, vähän niin ku olisi manageri ja sihteerikin.
Värväsin neidit 13v ja ystävänsä avustajiksi suosittuun Tv-sarjaan. Tässä vaiheessa on mainittavaa, että idea ei ollut minun, vaan minut ikään kuin painostettiin tehtävään.

Aluksi sovin, että onko mahdollisuuksia ja kun oli, niin päivämäärä, kellon aika ja kuvauspaikka. Sitten menoksi. Otettiin vielä naapurin täti mukaan, että oppii ajoreitin, jos näitä avustajia joutuu toistekin kuskaamaan. Ajoreitti kuvauspaikalle oli helppoakin helpompi eli ajelimme suoraa päätä pisteestä a pisteeseen b.

Kuvauspaikalla neidit saivat tehtäväkseen ensin paperitöitä, sillä toki pientä palkkaakin oli luvassa. Verokirjat ja paperit kuntoon ja sitten odottamaan ohjaajan kutsua. En päässyt mukaan kun en ollut avustaja, mutta siellä oli pieni tv-ruutu, mistä sai katsella millainen meininki kuvauskohteessa oli.
No, aikansa sitä katteli, mutta kun ei ollut ääntä, niin ei jaksanut kauaa. Odotusaulassa oli biljardipöytä ja haastoin naapurini pelaamaan. Pelattiin monta peliä ja voitin kaikki. Tosin, minä olen joskus oikein harrastamalla pelannut bilistä ja naapuri ei, silti antoi varsin hyvän vastuksen. Eikä me sillai ryppy otsalla sitä pelattu.

Välillä nähtiin ohi kulkevia ihan oikeita näyttelijöitä, joilla oli todella hyvät käytöstavat. Tervehtivät meitä kaikki, vaikka olimme tuntemattomia tyyppejä. On myönnettävä, että se teki olon varsin kotoisaksi. Voisin toistekin käydä siellä biljardia pelaamassa.

Vajaa kahden tunnin päästä neidit avustajat saapuivat posket hehkuen. Homma hoidettu ja ei kun kotia kohden. Vaadimme kertomaan kaiken, pienintäkin yksityiskohtaa myöten, mutta ei heillä ole lupa kertoa kaikkea. He olivat allekirjoittaneet nimen paperiin, että heillä on salassapitovelvollisuus.

Autoon ja baanalle, eikä aikaakaan kun olimme niin eksyksissä kuin olla saattaa. Kello viiden ruuhka, Helsingin laitakaupungilla, niin Kehä ykkönen hävis usvaan. Jonkinlainen tuntuma minulla oli koko ajan siitä, missä ollaan, mutta ei kartalla. Onneksi porukka kyydissä ei ollut niiltä joilta pinna ensimmäisenä palaa. Niinpä tuli cruisailtua pikkasen ympäristöä ja löytyhän se Kehä ykkönen ja päästiin ajelemaan kotiin.

Avustajat nukahtivat takapenkille, niin uskallanpa paljastaa pienen pätkän juonta. Kyseessä on Salatut elämät.

Jätä vastaus