Aamusta pakkauduimme autoon ja menoksi. Olin värvännyt lapsille koulusta vapaata, koska minullakin oli. Meinaan, että koitan vietellä muutaman lomapäivän. Lähdimme Jyväskylään. Auton perä oli täynnä tyhjiä kahvipusseja, joita rahtasimme askartelua harrastavalle tädilleni.
Päivä alkoi juuri valjeta.
Hartolassa oli puolimatkan krouvi, missä kävimme tankkaamassa ja lapset vaihtoivat paikkaa. Eihän se millään sovi, että yksi saisi istua etupenkillä koko matkaa. Seuraava stoppaus oli Pandan tehtaalla, missä teimme makeita ostoksia. Ulkona tuoksui niin voimakkaasti lakritsa, ettei se enää ollut tuoksu! Sitä paitsi siinä vaiheessa matkaa jollain on jo paha olo autossa istumisesta, niin se kummasti pienentää namujen ostohaluja. Minä reippaasti täytin koko korillisen, en sentään kärryä. Kielsin kaikennäköisen maistelun heti, koska sitten oli vuorossa tätini luokse meno ja siellä jo soppakattilan kanssa odoteltiin.
Tätini luona vierailun jälkeen sitten shoppailemaan ja se olikin päivän ikävin osio. Ensin piti löytää parkkipaikka. Millään en olisi halunut maksaa parkkeerauksesta ja Sokoksen parkkihalli oli muuttunut maksulliseksi(ai, kun kirveli). Cruisailimme ympäriinsä ja olihan siellä vapaita paikkoja, mutta kaikki maksullisia ja oli niitä vyöhykkeitä. Mistä joku Kouvolasta kotoisin voi tietää, mikä hiton vyöhyke??? Oli pakko antaa sen verran periksi, että ajoimme auton maksulliseen parkkihalliin torin kannen alle.
Kun jalkauduimme, kaikki halusivat eri kauppoihin. Minä olisin vain voinut istua jossain parkissa ja ootella, mutta yritin sitten parhaani mukaan olla mukana. Hikihän siinä tuli. Tein jopa ostoksen ja samalla siirryin 2000-luvulle.
Ostin meille uuden käkikellon. Vanha, se meidän saksalaisvalmisteinen käkikello oli tullut tiensä päähän ja sitä sen pysähtyneisyyttä ei ollut piristävää katsella. Ostin uuden, patterikäyttöisen. Kun kantelin sitä, oli sellainen olo, että olinkohan tehnyt nyt hätiköidyn ostoksen…
Kun ajoin kotiin mustaakin mustemmassa säässä, niin kello pattereita täyteen(4kpl) ja seinälle. Herttinen, millanen käki ja millanen ääni! Kai siihen tottuu, mutta kyllä minusta vanhassa käkikellossa sentään oli jotain!
