Viikonloppu teatterille, ihanaa.
Perjantaina lähdin jo töistä aiemmin, ihan luvan kanssa, sillä oli pakko päästä näkemään LOKKI. Koko syksyn minun on se pitänyt mennä katsomaan, mutta kun on ollut ihan kaikkea muuta, mikä ajan vei. Nyt menin, naapurini kanssa.
Olin kuullut jos vaikka millaisia kommentteja Lokki-esityksestä, mutta en antanut niiden minua häiritä.
LOKKI oli mahtava ja nousin lentoon. Väliaika tuli niin nopeasti, että oikein hämmästyin. Sama juttu oli väliajan jälkeen, kuinka nopeasti se aika kuluikaan. Imin itteeni kaiken, joka sanan ja miten oli tuttuja juttuja, koskettavia.
Kuulin sitten, kuinka vakava näytelmä se on. Niin, onko aina oltava kepeitä ja hauskoja näytelmiä. Minusta on erittäin hyvä nähdä välillä vakavampaakin. Lokissa käsiteltiin kipeitä aiheita, jotka osuvat ja niiden käsitteleminen on ihan hyvä asia, vaikkapa näytelmän kautta.
Teatteriin ihastuminen on kohdallani niin vakavaa, että oli mentävä lauantaina uudestaan. Nyt oli vuorossa OPAALI ON TIMANTTI. Se näytelmä oli timantti. Nyt minulla oli mukana neiti 13v. Ajattelin, että jos hän vaikka jaksaisi sen katsoa. Lähti mukaan väliaikatarjoilujen takia, mutta pitikin näytelmästä. Elämänmakuinen näytelmä, täynnä kaikkea mukavaa ja niin hyvin tehty. Nina Petelius-Lehto oli timantti, vaikka nostan hattua kaikille muillekin näyttelijöille.
Olenkin sanonut, että tarttee olla tosi huono näytelmä, etten tykkäisi. Olen aina niin haltioitunut, että lopputaputusten aikana nousee pala väkisinkin kurkkuun.
