Ihanaa, upeeta ja mahottoman mahtavaa! Tunnen itseni lapseksi, koska minusta vaan on niin hienoa kun talvi tuli ja lunta on joka paikassa. Mieli tekisi hypätä hankeen, pyöriä lumessa, tehdä enkeleitä ja lumiukkoja, laskea mäkeä ja syödä lapasesta lunta.
Aikuiseksi en tunne nyt itseäni, sillä lähes kaikki aikuiset valittaa, kun on niin kamala ilma ja keli. Vaan, yhdenkään lapsen suusta en ole kuullut, että olisi jotenkin kurjaa? Päinvastoin, pihalta on kuulunut riemun kiljahduksia ja iloista leikkimisen ääntä.
Miksi sitä ei voisi nähdä asioita lasten silmin ja ajatuksin. Lumi toi valon kaupunkiin ja talvi on yksi meidän ihanista vuodenajoista. Moni jossain lumettomassa maassa on suorastaan kateellinen meidän talvelle.
Jos liikkuminen on lumen takia hankalaa, niin sen voi ottaa haasteena. Kun pääsee paikasta toiseen kunnialla, niin voi onnitella itseään. Lumityöt tekevät hyvää sielulle ja ruumiille. Ei kaikesta tarvitse aina niin helpolla päästä. On ihan terveellistä nähdä vähän vaivaa. Juu, heittäkää minua nyt vaikka lumipallolla, mutta näin se vaan on.
Joulukin tulla jollottaa ja sekin on niin mukavaa. Turhia paineita en päälleni kerää. Olen onnellinen, että tämäkin joulu vielä tulee ja saan lasten kanssa siitä nauttia. Ollaan yhdessä, syödään ja leikitään ja jos on silloin vielä lunta, ollaan takuuvarmasti ulkona ja vaikka mäkeä laskemassa. On se vaan hienoa, kun on nuo lapset, sillä yksin ei ilkeisi mäkeä mennä laskemaan!
