Monessa ovessa lukee, että ”Ei mainoksia”. Meillä ei lue. Meillä luetaan mainoksia. Meillä mainosposti on yleisen kiistan aihe, kun on kinattava siitä, kuka ne saa ensin lukea? Onneksi niitä tulee, ainakin näin joulun alla, melkoisen kiitettävä nivaska. Kaikki käydään läpi ja niinpä lapset ovat varsin hintatietoisia, mikä maksaa mitä ja missä.
Joulupukille kirjoitetut kirjeet sisältävät myös hintatiedot. Osaa sitten pukki varautua. Saahan sitä kaikkea haluta, mutta on eri asia sitten se, saako haluamaansa. Onneksi on jo useampi joulu jo takana, niin on kokemusta siitä, ettei se pukki ole kaikkivoipa. Silti on kiva haaveilla ja toivoa… Niin lapsilla kuin aikuisillakin. Minäkin haaveilen uudesta autosta, mutta tuskin se pukki sitäkään minulle tuo.
Kodinkonemainoksissa jääkaapit ovat parhaita. Niitä lapset sitten syynäävät oikein tarkkaan ja kauan. Miksi? Siksi, että niissä mainoksissa jääkaapit ovat täynnä herkkuja. Kotijääkaappi kalpenee kummasti siinä runsaudessa. Mainoskaapeissa on limonaatiakin! Meillä se on harvinaista. Jos joskus hellämielisyydessäni ostan pullon limukkaa, niin ei se siellä jääkaapissa viihdy.
Mainokset toimivat oikein hyvin opetusmateriaalina. Ei nimittäin isommin tartte selitellä, miksi meillä ei ole 36 tuuman taulu-tv:tä. Näkevät sieltä mainoksesta sen hinnan, vaikka tarjoushinnan, niin silti meillä ei ole varaa.
Minun ei itse tarvitse juurikaan perehtyä mainospostiin, kun voin kysyä lapsilta. Vaikka en kysykään, saan kyllä informaatiota, missä kahvia saa edullisesti tai missä olisi edullinen talvitakki.
Voi hyvä luoja.Kirjota joskus jostain muusta kuin aina noista lapsistasi.Ois kiva saada jotain uutta sulta.Varmaan aiheita sinulla on:))
Aiheita piisaa, mutta kun blogin otsikko on Laineiden arkinen aallokko, niin väkisinkin tulee jauhettua koko porukasta
Voisin tietysti rustata välillä vaikka mistä…pidän mielessä!
Kiitos kommentista, Tiia!