En tunne ketään, kuka tykkäisi marraskuusta. On ihan yleistä, kuinka kaikki vaan marisevat, kuinka on pimeetä ja, ja, ja…
No, minusta marraskuu on ihan mukava. Kun on niin pimeetä, että voi laittaa valot. Voi polttaa kynttilöitä ja laittaa parvekkeelle lyhtyjä. Niin ja hautuumaalle. Pimeässä on oma viehätyksensä ja valo pimeydessä on aina niin lohdullista.
Marraskuu tekee talvea. Kesä on jäänyt taakse ja voi kaivaa ne viimeisetkin talvikamppeet esille. Lapaset ja karvahatut. No, ei meillä ole ollut karvahattuja, vaan nytpä on. Herra 8v halusi mukaan kauppaan ja siellä se oli, se karvahattu. Semmonen reuhka, missä lukee otsassa Päällikkö. Olin ensin sitä mieltä, että annetaan olla ja jatketaan pipolinjalla, mutta kun lapsi niin anovasti sanoi, että kuinka se hattu menee hänellä kauan, kun se oli yhden koon, niin suostuin. Jospa ei tarttisi enää pojalle hattua ostaa – ikinä 
.
Auto haluaa talvikumit alle. Minä olen samaa mieltä, sillä aamuisin, jos on tarve lähteä autoilemaan, niin se voisi olla riskaabelia. Typerää olisi väittää, kuinka talvi yllätti, kun ei se mitään yllätä, joka vuosi se on tullut ja se pitäisi tietää ja siihen varautua.
Ajattelin nyt vähän luistaa ja teettää homman osaavissa, nopeissa ja kätevissä käsissä. Hain renkaat kyytiin ja hurautin rengasliikkeeseen, minkä piha oli täynnä autoja. Alkoi mieleen hiipiä epäilys, että vaikka olisi kuinka nopeat kädet, niin tuskinpa vain saan renkaita alkuperäisen aikataulun mukaan. Olin oikeassa.
Nousen aamulla ja vien auton sinne ajoissa hoitoon ja haen sitten kun homma on hoidettu. Jos siis olisi itse vaihtanut, se olisi jo tehty, mutta kun nyt ei vaan huvita. Alkaa vielä sormia palella. Hanskat jo likasin, kun niitä renkaita nostelin.
Marraskuussa voi muutenkin laiskotella ja lorvia kotona. Kotona ei ole pimeetä ja sen verran hämärää saakin olla, ettei näy pesemättömät ikkunat ja pyyhkimättömät pölyt.
