Nyt aion käsitellä lempiaihettani ja sohasen samalla jonkun mielestä tabuaiheeseen. Aiheena on se kun pissittää. Ihan normaaliahan se kaikille on, mutta kun minua pissittää aina silloin kun ei pitäisi, aina kun ei ole vessaa lähellä tai tilanne ei vaan salli vessaan menoa.
Elokuvat! Kun lähden elokuviin, en juo ennen sitä moneen tuntiin, käyn vessassa kotona ja vielä elokuvateatterissakin. Vaan kun elokuvan alkutekstit alkavat, tulee pissahätä! Ei, siinä sitten selitän itelleni, että ei voi pissattaa, kun juuri kävit… Se auttaa yleensä, mutta kuolisin, jos kävisin olusilla ennen leffaan menoa. Niinpä onkin erittäin mukavaa käydä sitten leffan jälkeen, koska silloin on jo mieletön jano.
Teatterit! Viimeksi kesällä Suomenlinnan kesäteatterissa. Juuri kun näytöksen alkuun oli 10min ja olimme jo omilla paikoillamme, se tuli. Itku meinasi tulla, kun niin oli hätä. Ystäväni vieressä painokkaasti sanoi, että ei sinulla mitään hätää ole ja kyllä jaksat nyt väliaikaan asti! Uskoin kiltisti ja miten jaksoinkin, mutta kun se siunattu väliaika tuli, juoksin jo hippulat vinkuen vessaan.
Konsertit! Aivan kamalaa, kirkkokonsertit ovat pahimmasta päästä, koska niissä ei ole vessaa! Kerrankin meni koko alku konsertista siihen, kun rukoilin, että se pissahätä vaan olisi minun korvieni välissä. Ei ollut, oli pakko lähteä… Jätän yksityiskohdat kertomatta, missä ja miten kävin, mutta takaisin tulin.
Lentokone! Ei ole onneksi ollut liioin varaa lennellä viime vuosina, mutta nuoruusvuosina oli kokemuksia mokomista pissalennoista. Lensin aika usein Bulgariaan, lennoilla, joilla ei juuri suomalaisia ollut. Ikkunapaikka ja venäläisiä tai bulgarialaisia vieressä. Tuskaa oli jo se nousu ja kun oli pakko olla turvavöissä ja luulin halkeavani. Sitten kun sai avata vyöt, oli yritettävä selittää kanssamatkustajille, että tarttis vessaan päästä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ilmeeni kertoivat paljon. Jahka pääsin takaisin ja katselin ikkunasta pilviä, alkoi uusi hätä hiipiä…että silleen.
Eräällä Pariisin lennolla pissin itteni kuiviin. Meni meinaan pitkään sen jälkeen ennen kuin tartti seuraavan kerran mennä vessaan.
Bussi! Silloin aikoinaan kun vielä käytin julkisia, niin menin joka joulu Tikkakoskelle bussilla. Ei ollut bussissa vessaa, niin kuin nykyään. Kupla ottassa kattelin bussin ikkunasta ja toivoin, että oltais tosi nopeesti Heinolassa, missä oli eka vessa. Nyt kun ajan omalla autolla Jyväskylään, ei ole mitään hätää, kun voin topata joka pusikossa, jos olisi tarve.
Kyläpaikat! Pahin oli sellainen paikka, jossa vessa oli pihan perällä. Minulla oli peti huoneessa, josta lähtiessäni, minun olisi pitänyt mennä toisen huoneen läpi, jossa myös nukkui ihmisiä. Aivan hirveä pissihätä tuli heti, kun kaikki muut nukahtivat. Minä en sitten nukkunut koko yössä 
.
Sellaista se vaan on ja lohdukseni tiedän, etten ole ainoa, joka tällaisesta ”viasta” kärsii. Heille kirjoitin tämän epistolan.
Tervehdys!
Luin muutaman viimeisimmän bloggauksesi ja silmäilin otsikoita keväältä asti. Koitanpa muistaa käydä jatkossakin.
Juu, miksikös pissahätä olisi tabu… Kai se jollekin voi vähän ollakin, onhan hienostuneempaa sanoa vaikkapa päivällispöydässä, että käynpä pesemässä kädet.
Yksi pahimpia paikkoja pissahädälle on muuten junan makuuvaunun ylin peti, ainakin oli vielä vähän vanhemmissa vaunuissa joskus. Paljon pahempi kuin laivan kerrosänky. Sieltä on tosi surkeaa kömpiä unisena keskellä yötä alas, ja lähteä käytävään haahuilemaan.
Kiitos!tuosta kirjoituksestasi oli juuri kuin mun elämästä,samanlaisia oireita,ei oo hauskaa,mut onneks nykyisin on kaikenlaisia lääkityksiä keksitty moiseen vaivaan,nytkin lähdössä lennolla Nizzaan kävin lekurissa hakemassa lääkityksen matkan ajaksi yliaktiivisen rakon toimintaan,on toiminut mulla ja toivottavasti toimii edelleen.