On tullut katseltua urheilua, ihan vaan ajan kuluksi ja oikeastaan olosuhteiden pakosta. En siis yleensä seuraa, kun se ei vaan ole ollut tarpeeksi jännittävää. Nyt muutamina menneinä päivinä jännitin ihan muita asioita, kuin noin niin kuin yleensä, olettaisin katsojien jännäilevän.
Jännitin vaikkapa sellaista, että kuinka se mahtaa kengät alkaa hangata, kun juoksee sen kamalan vesiesteen läpi. Kukaan ei suoranaisesti loikkaa siinä, vaan vesi loiskuu ja saappaat olisivat paremmat tai edes kalossit?
Miten sitten se naisten vaatetus. Niin niukka ja piukea yläosa, että minua ihan hirvittää, kuinka sellainen pysyy päällä? Tulee mieleen tapaus, kun nuorena tyttönä hypimme järveen hyppytelineeltä. Onnistuneen hyppyni jälkeen pintaan päästyäni, kuulin vain, että – Tissi näkyy!
Erinäisiä kauhukuvia olen nähnyt niistä, jotka viskelevät kiekkoa, moukaria ja kuulaa. En osaa sanoa, että kuulaa työnnettäisiin, jos siitä kuitenkin irrotetaan ote ja se lentää hemmetin kauas. Kottikärryjä työnnetään. No, ei ne heittäjät hirvitä, vaan ne jotka siellä mittailevat! Mitä jos napsahtaisi kiekko niskaan, moukarin ketjut kaulaan tai kuula kaula-aukosta sisään?
Soutuleikeissä se asento, kun toisella polvella ollaan polvillaan, niin mahtaaks siel olla jokin pehmuste, ettei olisi vettä polvessa sisäpuolellakin.
Lentopallossa, sataako siellä vai onko se niin hikistä, kun joku kuivaa kaiken aikaa palloja ja breikin aikana monta tyyppiä kuivaa lattiaa. Tuli olo, että onko se sitten niin liukas? Näyttivät kyllä liukastelevan, kun jatkuvasti oli joku selällään.
Kun joku sitten onnistuu kompuroimaan, niin onko se niin tähtihetki, että se on pakko näyttää uudestaan ja uudestaan, että näinkin voi käydä? Minua sellainen harmitti, että toinen rönää ja siitä sitten revitään kaikki irti. 
Hienoa oli sekin, että oliko sillä jamaikalaisella juoksukilpailun voittajallakin hammasraudat.
