Kouvolan Sanomissa Krista osui asian ytimeen pakinassaan, mikä oli luettavissa maanantain lehdessä ja nettisivuilla
http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide—Kolumnit/2008/07/28/Hullunkurinen+perhe+kaupassa/200825587698/68
Meillä on herättänyt jokseenkin ihmetystä, miksi se perhe on saatava aina kaikki, joka ikinen jäsen, sinne kauppaan? Olen jopa yrittänyt joskus sitä kysellä, mutta mitään vastausta en ole saanut.
Muistan toki sen ajan, kun lapset olivat pieniä, enkä voinut heitä jättää kotiin, niin oli Pakko ottaa mukaan. Se olikin aikaa vievää, kun piti sen varsinaisen kaupan teon ohella pitää pesue kasassa. Opastin kyllä jo matkalla, että kukaan ei saa mitään (mm. nameja) ja jos ei osata olla kunnossa, ei osteta ruokaakaan. Muutaman kerran joutu mummojen päitä kääntämään ja syvä paheksunta niskassaan roudaa lapset kaupasta, kassojen ohi, ilman ruokatavaroita. Kotiin miettimään, miten siellä kaupassa ollaan ja pitikö sieltä jotain ostaa, vai pureskellaanko kotona kynsiä ja juodaan vettä päälle.
Kyllä se siitä sitten alkoi sujua.
Nykyään saa käydä itse kaupassa ja se vasta onkin nautinto. Se homma toimii nopeasti ja taloudellisemmin. Kun olen lähestymässä kotia, soitan lapset kantamaan tavaroita. Jos taas käyn työmatkalla kaupassa, niin joku heistä ystävällisesti tulee vastaan ja auttaa kantamisessa. Joskus on jopa rahaa lainannut 
. Usein käy myös niin, ettei minun edes tarvitse käydä kaupassa, kun joku lapsista hoitaa sen puolestani.
Niin, se minua onkin hämmästyttänyt, että kuin siellä kaupassa tarvitaan sekä isä että äiti? Ei varmasti selviä minulle koskaan, eikä se maailmaani kaada. Jotenkin vain sitä ajattelee, että olisi niin kätevää, jos vaan toinen piipahtaisi kaupassa ja toinen olisi lasten kanssa kotona. Vai onko siinä joku kiva yhdessäolojippo, kun mennään kauppaan töitten ja tarhan jälkeen…
Minusta on mukavampaa olla hullukurisen perheen kanssa kotona väsyneenä kuin kaupassa. Se kinaaminen on jotenkin huojentavampaa, kun ei ole yleisöä.
