Lokoisaa lekottelua voi hyvin harrastaa silloin kun on yksin kotona. Lekottelua pitäisi jokaisen harrastaa aina silloin tällöin, sillä onhan se niin terveellistä, kaikin puolin. Vaikeata sen ei pitäisi olla, sillä sen kun viskautuu vain sohvalle, eikä tee yhtikäs mitään…niin, niinhän sitä luulisi! Yritin tässä, kun olin ihan omissa oloissani, mutta on se vaan yllättävän vaikeata, lokoisa lekottelu.
Aloitin sen eräänä aamuna, kun oli vapaata kaikesta, siis töistä ja lapsista. Heräsin, keitin aamukahvit ja luin lehden. Siihen asti meni oikein hyvin. Kun sen jälkeen jatkoin lekottelua sohvalla kirjan kanssa, niin silloin se tuli, pisto jonnekin, että ei tämä näin sovi. Peti oli petaamatta! Jos ei aio koko päivänä pukea päällensä, niin ainakin peti on pedattava, sillä muutoinhan sitä on jotenkin sairas, tai jos ei ole, niin voi vaikka tulla.
Sen jälkeen olikin paljon parempi taas jatkaa lekottelua, kunnes aivan vaivihkaa tuli kamala hiki otsalle, että miten onkin niin hiljaista. Pesukone! Olenhan joka aamu lastannut sen ja se pyykin rumpsutus kuuluu jotenkin niin kotosalta. Hiivin kylpyhuoneeseen ja täytin koneen, painoin nappia ja loikkasin takaisin sohvalle. Olipa hyvä mieli taas lekotella, kun pyykitkin tuli samalla pestyä.
Muutaman sivun luettuani, ihmettelin, miksi niin huonosti keskityin. Tiskit! Ei tule mitään, mutta jos äkkiä tiskaisin, niin olisipa sitten nättiä tiskipöydällä. Pian pääsin taas takaisin lekottelemaan, huh, miten ihanaa. Yritin sitten oikein kovasti siirtää itseäni ajatuksissani jonnekin keskelle ei mitään riippukeinuun lekottelemaan, vaan kuinkas kävi? Haukan katseeni osui mankelin päälle kerääntyneeseen pyykkikasaan… Ei! No, jos ihan muutaman lakanan vaan mankeloisi.
Jonkin ajan kuluttua takaisin jatkamaan lekottelua, vähän sellainen olo päällä, että ei tästä mitään tule. Pesukone oli pysähtynyt ja kun ripustin pyykkejä, niin samalla oli se silitettävä kasa siinä tyrkyllä. Eipä aikaakaan kun viritin silitystarpeet esille ja ei kun hommiin. Radio auki ja popit paukkumaan, niin kylläpä tuli sileätä pyykkiä.
Muutaman kotvasen kuluttua istuin sohvan reunalla ja mietin, mitähän seuraavaksi? Ei onnistu nyt lekottelu, ei lokoisa eikä makoisa. Miten se voikin olla niin vaikeaa? Lähdin lenkille miettimään lokoisan lekottelun syvintä tarkoitusta.
Lekottelu ei ole helppoa, mutta tarinan teko siitä näyttää olevan. Sujuvaa tekstiä ja hymy nykii suupielessä väkisin. Tällaisia me naiset olemme. Tosin tällainen leijonainen osaa paljon paremmin tuon lekottelun. Luovien ihmisten pitäisi sitä paitsi lekotella erityisen paljon. Silloin syntyy aina jotain.