Satakoon, ei haittaa, jos on päättänyt mennä kesäteatteriin. Näin kävi kun olimme varanneet paikat Iitin kesäteatterista. Sään mukainen vaatetus, reipas mieli ja menoksi. Kun vettä tuli taivaan täydeltä, niin kävi kyllä mielessä, että näinköhän olisi koko esitystä? Siinä tapauksessa olisimme käyneet vain ilmoittautumassa, että ainakin olisimme tulleet.
Reippaasti lipun ostoon, ei muuten ollut jonoa. Siinä samalla saimme varsin asiantuntevasti tietää, että sade lakkaa kun esitys alkaa. Pienoinen epäusko kalvoi kyllä mieltä, mutta jos näyttelijät vetävät osansa sateessa, niin kyllä mekin urhoollisesti katsomme sen.
Astuimme paikoillemme sadevarusteissa ja sitten se alkoi. Hiukan teki häijyä katsoa, kun näyttelijät joutuivat olemaan hienoissa vaatteissaan sateessa ja me vaan sadeviitan alla… Vaan kuinkas sitten kävikään? Sade loppui! Uskomatonta ja lähes koko näytelmän saimme katsoa poutasäässä.
Mikä parasta, näytelmä Moliéren Tartuffe eli Herra Hurskainen oli loistava esitys! Varsinaista hurskastelua kerrakseen. Teksti oli runsasta ja niin hulppeaa, että sitä vaan jäi taas ihmettelemään, miten ihmeessä sitä jotkut niin osaavatkin! Kuinka voi oppia niin kamalasti vuorosanoja? Onneksi kykenee, sillä niin mieluusti sitä istuu siellä katsomossa ja nauttii esityksestä.
Iitti oli jälleen onnistunut, niin että vielä seuraavana aamunakin se oli mielessä ja sitä olisi hehkuttanut kaikille sydämensä kyllyydestä.
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa jotain lapsille ja lapsenmielisille, minä olin se jälkimmäinen, ja herrat 8v ja 10v toimittivat lapsien osuutta. Ajelimme Korvenkylään. Viimeiseen asti mietimme, lähteä vai eikö lähteä, kun sadetta oli luvattu.
Nuoret herrat eivät ole ihan niin täpinässä teatteriin, että olisivat sateessa suostuneet istumaan. Taivas kuitenkin näytti siltä, aivan kuin olisi kutsunut meitä sinne, keskelle ei mitään, joten olihan se lähdettävä.
Kasper, Jesper ja Joonatan siellä Kardemummassa meitä ilahduttivat. Jälleen oli Korvenkylän katsomo täynnä! Ikähaarukka todellakin vauvasta vaariin.
Tämä näytelmä oli varsin musiikillinen ja erittäin hyvällä musalla tehty. Kun eräät pienet neitoset oikein penkille nousivat joraamaan ja vanhempien jalka vippasi kummasti.
Niin, melko kummallisia miehiä on nyt nähty. Herra Hurskainen oli varsinainen niljake ja kolme iloista rosvoa taas niin symppiksiä!
