…kun ei vaan osaa? Ei periaatteessa, mutta kyllä se silti naurattaa.
Vietin viikonloppua yksin kotona. Lapset olivat luonnon helmassa, leirielämää nauttimassa, hyttysten syötävänä, telttamajoituksessa palellen.
Minun piti nauhoittaa elokuva! Helpommin sanottu kuin tehty. Aiemmasta nauhoituskerrasta oli vierähtänyt tovi ja oli pakko tarttua ohjekirjaan. Siis kun kyse ei ollut nyt näppärästä digiboxiin tallentamisesta, vaan ihan nauhalle tai dvd:lle taltioimisesta. Lapsille en viitsinyt soitella, vaan ajattelin selviytyä ihan omin neuvoin. Videoihin piti ensin asentaa kelloaika, joka oli edellisen ukkosen aikana hävinnyt, onnistuin, hurraa! Sitten luin sitä Raamatun paksuista opusta ja jäin tuumailemaan, miksi ihmeessä on pakko painaa sellainen pumaska, missä on ohjeet kaikilla mahdollisilla kielillä ja kaikkiin mahdollisiin malleihin? Törkeää paperin tuhlausta. Ensin sitä etsii hakemistosta sen oman kielisen sivun ja sitten selvittää sen, mikä malli meillä nyt olikaan? Sen jälkeen kaikki onkin suhteellisen helppoa, tai niin sitä luulisi.
En onnistunut kuin laittamaan sen kelloajan, niin ja päivämäärän. Sen verran selvisi, että eihän se DVD-puoli ollutkaan tallentava. Nauhan etsin ja sitten sille, vain huomatakseni seuraavana päivänä, että olin nauhoittanut jotain ”black magic”.
Kun leiriläiset palasivat, sain kuulla, ettei meillä voi taltioida kuin digiboxille. Sillä lailla, olisi kannattanut heti soittaa ja kysyä.
Kun sitten silloin, kun olin sen mukamas nauhoituksen saanut viriteltyä, menin pesemään hampaita… Uusi putkilo hammastahnaa ja se piti avata, helppoa ja yksinkertaista, vaan ei minulle, argh! Avasin korkin ja poistin sen pikkiriikkisen foliopalan ja yritin puristaa tahnaa harjalle. Ei onnistunut! Mitä hittoa? Onneksi käsi oli sen verran kipeä, ettei normaalia puristusvoimaa ollut, sillä muutoin olisi voinut kingsize-putken sisältö olla pitkin seiniä. Siihen olin vielä jäänyt joku kalvo, jota ei sitten meinannut millään saada pois. Olisi tehnyt mieli nakata koko putkilo jonnee kauas… että meni vaikeaksi.
Niin siinä tilanteessa vaan ei nyt, kun ajattelee asioita jälkeen päin. Suorastaan naurattaa, arkiset asiat ja oma kömpelyys. Joskus sitä vain on niin tyhmä, laiska ja saamaton.
