Vessa on paikka, missä jokainen käy, vaikkei kaikki kehtaa myöntää 
. Miksi sitten niitä on niin harvassa, ja sitten kun hädän hetkellä osuu kohdalle, niin paikka on mitä suurimmassa määrin kamalassa kunnossa?
Mitä isompi paikka, sen vähemmän helpotusta tuottavia paikkoja ja sen useammin vessaan tarve. Näin panin jälleen merkille, kun olimme Tukholmassa. Kävelimme pitkin vanhan kaupungin katuja ja ei vessoja! Kävele siinä sitten, kun on kupla ottassa. Sitten näin merkin WC ja sitä seurasimme. Tulimme paikkaan, missä todellakin oli yleisö-wc(parakki), miehille ilmainen, naisille maksullinen? Maksettuani menin sisään, ja jollei olisi ollut niin todellinen hätä, olisin kääntynyt takaisin. Siis, maksullinen toiletti, mikä oli täynnä vettä(toivottavasti se oli vettä)! Olisin tarvinnut kahluusaappaat, mutta kun niitä ei ollut, niin ei kun housun lahkeet polviin. Onneksi oli paksupohjaiset kengät ja niin, koukku seinässä, mihin sai laukun. Kerran oli sellainen paikka, että laukku hampaissa kun ei kaulaan mahtunut…
Ei sitten aikaakaan kun oli jälleen hätä. Poika kipaisi aina ketterästi jonnekin kahvilaan ja kävi siellä ja joka kerta sanoi, kuinka oli ollut kamala putka! Pakko oli minunkin sellaiseen mennä. Sen verran ymmärsin ruotsia, että vessa oli maksullinen ei-asiakkaille. Jälleen kiltisti maksoin ja siirryin jonoon. Jonossa huomasin, että olin ainoa, joka oli maksanut, sillä kaikki muut kävelivät vain ulkoa suoraan jonoon. Kun vihdoinkin pääsin sisään, niin huh, ei laukulle paikkaa. Se ei kuitenkaan ollut suurin ongelma, vaan se kun istahdin pytylle. Siihen oli vaihdettu uusi rinki, joka ei millään muotoa ollut sopiva, sillä se oli aivan liian pieni ja tuppasi toiselta reunalta nuljahtamaan sinne pytyn sisäpuolelle. Piti istua sillai, kun ei olisi istunutkaan.
Laivassa meillä oli sellainen pikkiriikkinen koppi hyttinä ja vessa oli yhtä pieni. Silti siellä piti olla kaikki mukavuudet, ja se taas tarkoitti sitä, että kun istuu pytyllä, katselee itseään peilistä. Kyllä minä peilailen, mutta rajansa kaikella.
Mietin matkalla sitä, että jos on paljon ihmisiä ja hienoja paikkoja, niin eikö voisi vähän edes panostaa vessoihin? Kun niissä on kuitenkin pakko käydä. Aina kun käy näissä alkeellisissa koloissa, tulee ikävä Pentik-Paviljongin erittäin kaunista ja siistiä vessaa! Kun siellä kerran taas olin ja odottelin ystävääni, niin ovesta saapui rouva, joka hihkaisi ihastuksesta, kuinka kaunista! Voiko vessasta enää paremmin sanoa!
