Olen käyttänyt lapsia hammashoitajan luona opettelemassa hampaiden pesua. Se kun ei olekaan niin helppoa kuin luulisi, vaan pitää osata pestä oikein. Äipän neuvot ja uhkaukset eivät mene niin hyvin perille, kuin ne, jotka tulevat vähän vieraamman suusta. Jos minä sanon, että jollet pese hampaita, niin hampaat lähtevät, niin sillä ei ole mitään vaikutusta.
Miksi, niin sen takia, kun tässä eräänä päivänä uhkasin hampaat irvessä, että jollette nyt siivoa huonetta, niin annan selkään!
– No, mitä se selkään antaminen tarkoittaa?
Meni kyllä sormi suuhun, kun yritin selittää mitä selkään antaminen ihan oikeasti tarkoittaa…
– Löisitkö?
– Enhän minä voi teitä lyödä!
– Just niin, äipän uhkaukset eivät ole totta:
Itse menin sitten myös erikoishammashoitajalle, sillä olen tavallista hankalampi asiakas. Halusin, että hammaskivi poistetaan perinteisellä menetelmällä, eli sillä piikillä kaivellen ja ilman vesi- ja imuriletkuja. Se ei olekaan mikä helppo nakki, kun hampaat on vyötetty ympäriinsä metallitavaralla. Vaan hyvin, suorastaan erikoisen hyvin hommasta suoriutui erikoishammashoitaja. Sain sitten vielä kaikkia kivoja miniatyyriapuvälineitä hammasvälien pesuun. Sellainen tosi söpö hammasväliharja muistuttaa pulloharjaa kun on niin pikkuruinen. Sitten sain muovisen neulan, millä saan hammaslangan pujoteltua rautalankojen välistä. Hampaiden pesu on siis melkoinen rupeama eikä voi millään muotoa väittää, että olisi tylsää…
Erikoishammaspesua oli myös sairaalassa. Kun aloin olla jotakuinkin tässä maailmassa, niin halusin pestä hampaat. Kunto oli kuitenkin sen verran heppoinen, että hoitajat kyöräsivät koko sängyn lavuaarin viereen ja kampesivat minut sen verran pystyyn, että sain hammaskalustoni hinkattua. Sen jälkeen olinkin melkein terve, sillä kyllähän hampaiden pesu on sen verran ololle nannaa.
