Laineiden arkinen aallokko

Lauantai-illan huumaa on se, kun on vaikkapa vain yhden lapsen kanssa kotona. Sellainen on niin harvinaista, että siitä on revittävä kaikki irti.

2/3 lapsista vein isälleen eli vanhemman ja nuoremman. Keskiketterä, se pelimies oli pelireissulla. Kun palasi kotio, pyysin mukaan kauppaan, roudariksi. Silläkin ehdolla, että sellainen kauppareissu, kun ei mene yksin, näkyy aina jostain syystä kauppakuitin loppusummassa. Niin tälläkin kertaa, jopa niin, että oli pientä jännitystä ilmassa, kun aprikoimme, riittääkö rahat vai onko juostava automaatille. Just ja just, huh!

Kotona sitten heti sauna lämpiämään.
Saunan jälkeen hörppäsimme parvekkeella ”saunanjälkeiset” tölkistä. Pojalla punainen ja äipällä keltainen tölkki. Siinä samalla grilli kuumenemaan. Makkarat tirisemään! Ne poissaolevat lapset eivät juuri makkarasta perusta, joten juhlat olivat vain meidän ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Pelimiehelle kaksi ja äipälle yksi. Vähän perunasalaattia ja sinappia, niin kyllä kelpasi. Njam.

Loppuilta sitten tölsästä mm. Simpsoneita…auts! Lisäksi helppoa höpöttelyä ja aiheita piisasi. Käsittelimme mm. aiheen, pakkosyötetyistä lapsista päiväkodissa. Poika kysyi, mitä se lööppi tarkoitti ja kun kerroin sen mitä olin asiasta lukenut, niin kysyi vain yhden kysymyksen: MIKSI? Kerroin lisää ja poika sanoi: Hulluja! Niinpä, kaikki aikuiset eivät aina ole ihan oikealla paikalla, harmi.

Vessa on paikka, missä jokainen käy, vaikkei kaikki kehtaa myöntää . Miksi sitten niitä on niin harvassa, ja sitten kun hädän hetkellä osuu kohdalle, niin paikka on mitä suurimmassa määrin kamalassa kunnossa?

Mitä isompi paikka, sen vähemmän helpotusta tuottavia paikkoja ja sen useammin vessaan tarve. Näin panin jälleen merkille, kun olimme Tukholmassa. Kävelimme pitkin vanhan kaupungin katuja ja ei vessoja! Kävele siinä sitten, kun on kupla ottassa. Sitten näin merkin WC ja sitä seurasimme. Tulimme paikkaan, missä todellakin oli yleisö-wc(parakki), miehille ilmainen, naisille maksullinen? Maksettuani menin sisään, ja jollei olisi ollut niin todellinen hätä, olisin kääntynyt takaisin. Siis, maksullinen toiletti, mikä oli täynnä vettä(toivottavasti se oli vettä)! Olisin tarvinnut kahluusaappaat, mutta kun niitä ei ollut, niin ei kun housun lahkeet polviin. Onneksi oli paksupohjaiset kengät ja niin, koukku seinässä, mihin sai laukun. Kerran oli sellainen paikka, että laukku hampaissa kun ei kaulaan mahtunut…

Ei sitten aikaakaan kun oli jälleen hätä. Poika kipaisi aina ketterästi jonnekin kahvilaan ja kävi siellä ja joka kerta sanoi, kuinka oli ollut kamala putka! Pakko oli minunkin sellaiseen mennä. Sen verran ymmärsin ruotsia, että vessa oli maksullinen ei-asiakkaille. Jälleen kiltisti maksoin ja siirryin jonoon. Jonossa huomasin, että olin ainoa, joka oli maksanut, sillä kaikki muut kävelivät vain ulkoa suoraan jonoon. Kun vihdoinkin pääsin sisään, niin huh, ei laukulle paikkaa. Se ei kuitenkaan ollut suurin ongelma, vaan se kun istahdin pytylle. Siihen oli vaihdettu uusi rinki, joka ei millään muotoa ollut sopiva, sillä se oli aivan liian pieni ja tuppasi toiselta reunalta nuljahtamaan sinne pytyn sisäpuolelle. Piti istua sillai, kun ei olisi istunutkaan.

Laivassa meillä oli sellainen pikkiriikkinen koppi hyttinä ja vessa oli yhtä pieni. Silti siellä piti olla kaikki mukavuudet, ja se taas tarkoitti sitä, että kun istuu pytyllä, katselee itseään peilistä. Kyllä minä peilailen, mutta rajansa kaikella.

Mietin matkalla sitä, että jos on paljon ihmisiä ja hienoja paikkoja, niin eikö voisi vähän edes panostaa vessoihin? Kun niissä on kuitenkin pakko käydä. Aina kun käy näissä alkeellisissa koloissa, tulee ikävä Pentik-Paviljongin erittäin kaunista ja siistiä vessaa! Kun siellä kerran taas olin ja odottelin ystävääni, niin ovesta saapui rouva, joka hihkaisi ihastuksesta, kuinka kaunista! Voiko vessasta enää paremmin sanoa!

Jalkapallokisat ei ole meillä niitä seuratuimpia ohjelmia. Jostain syystä aina on ollut parempaakin tekemistä. Meillä kuitenkin asuu alan harrastaja ja hän se yllytti äiti-ihmisen kisaan eli vedonlyöntiin. Oli eräästä ottelusta lyötävä vetoa, kumpi voittaa ja pelipanoksena oli ruhtinaallinen euron summa.

Pelimies alkoi sitten seurata peliä, mutta me muut keksimme kaikkea oheistoimintaa, kuten tietsikalla oloa, kirjan lukua ja jumppaa.
Pelin eteneminen pysyi hyvin kartalla kun kuuli, mitä tapahtui. Alkoi kallistua vakavasti sille puolelle, että äiti voittaa. Se harmitti pelimiestä oikein kunnolla.

Kun neiti 12v ja herra 8v kommentoivat peliä varsin alkukantaisesti, niin Pelimiehellä oli täysi työ selvittää, mitä kentällä oikeasti tapahtui. Kuten vaikkapa se, – Nyt sitä osui pallo päähän!!! – No ei osunut, se pukkasi…

Äitiä harmitti, että oli valinnut sen toisen joukkueen, missä ei ollut niin komiata pelaajaa kun siinä Pelimiehen valitsemassa. Sen verran tuli vilaistua sitä peliä, sillä silmällä. Muutenhan sitä ei voinut seurata, kun siinä ei tule kuin maha kipeäksi, siitä jännityksestä, että joku kaatuu tai potkaisee…

Kommentteja oli sekin, kun sitä mietti, kuinka hitossa jaksaa juosta sellasella lentokentän kokoisella kentällä? Etenkin jos vielä sataa vettä.
Miten jaksaa seurata peliä, jos ei tule maaleja? Ei mitenkään, sillä kun pelit tulevat myöhään, niin ei kaikki Pelimiehetkään jaksa valvoa ja voi käydä niin, että simahtaa sohvalle.

Suurin veikkaus on loppupelistä. Se pitää aina arvata, koska sillä arvauksella voi voittaa peräti oluen. Olutseuran yllyttämänä on aina pakko lähteä kisaan, koska parasta on se, miten äipän käy? Kun ei seuraa pelejä eikä ole sillai niistä tietoa, niin on vaan pakko veikata ja saada siitä jännitystä elämään. On toki kuunnellut asiantuntijalausuntoja ja seurannut pikkasen uutisia, joten saas nähä miten lyyliä lykästää. Pelimiehellä on oma arvaus, että jos vaikka limun voittaisi…

Olen käyttänyt lapsia hammashoitajan luona opettelemassa hampaiden pesua. Se kun ei olekaan niin helppoa kuin luulisi, vaan pitää osata pestä oikein. Äipän neuvot ja uhkaukset eivät mene niin hyvin perille, kuin ne, jotka tulevat vähän vieraamman suusta. Jos minä sanon, että jollet pese hampaita, niin hampaat lähtevät, niin sillä ei ole mitään vaikutusta.
Miksi, niin sen takia, kun tässä eräänä päivänä uhkasin hampaat irvessä, että jollette nyt siivoa huonetta, niin annan selkään!
– No, mitä se selkään antaminen tarkoittaa?
Meni kyllä sormi suuhun, kun yritin selittää mitä selkään antaminen ihan oikeasti tarkoittaa…
– Löisitkö?
– Enhän minä voi teitä lyödä!
– Just niin, äipän uhkaukset eivät ole totta:
Itse menin sitten myös erikoishammashoitajalle, sillä olen tavallista hankalampi asiakas. Halusin, että hammaskivi poistetaan perinteisellä menetelmällä, eli sillä piikillä kaivellen ja ilman vesi- ja imuriletkuja. Se ei olekaan mikä helppo nakki, kun hampaat on vyötetty ympäriinsä metallitavaralla. Vaan hyvin, suorastaan erikoisen hyvin hommasta suoriutui erikoishammashoitaja. Sain sitten vielä kaikkia kivoja miniatyyriapuvälineitä hammasvälien pesuun. Sellainen tosi söpö hammasväliharja muistuttaa pulloharjaa kun on niin pikkuruinen. Sitten sain muovisen neulan, millä saan hammaslangan pujoteltua rautalankojen välistä. Hampaiden pesu on siis melkoinen rupeama eikä voi millään muotoa väittää, että olisi tylsää…
Erikoishammaspesua oli myös sairaalassa. Kun aloin olla jotakuinkin tässä maailmassa, niin halusin pestä hampaat. Kunto oli kuitenkin sen verran heppoinen, että hoitajat kyöräsivät koko sängyn lavuaarin viereen ja kampesivat minut sen verran pystyyn, että sain hammaskalustoni hinkattua. Sen jälkeen olinkin melkein terve, sillä kyllähän hampaiden pesu on sen verran ololle nannaa.

Joka kesän alku sitä otetaan tapahtumakalenteri, oma kalenteri ja työvuorolista ja eikun täyttelemään. Nyt se on tehty ja kalenteri on aika hyvin buukattu.
Pääasiallisesti siellä on kesäteatterireissuja. Siis, annan luvan ottaa mallia Jos minäkin vain ajattelisin käydä jossain, niin syksyllä huomaisin, että ne todellakin olivat vain ajatuksia. Nyt se hommaa toimii hyvän ystävän kanssa, jolla on lähes samat mieltymykset menojen suhteen.
Lähin kesäteatterireissu tehdään Kouvolaan, ei pääse juuri matkasta rasittumaan. Kauimmainen on tänä kesänä Helsinki ja siellä Suomenlinna. Se oli merkitty kalenteriin jo alkuvuodesta, koska joka paikkaa ei saa lippuja ihan noin vaan. Muutenkin voisin ihan kehoittaa varaamaan liput etukäteen, sillä viime vuosina kesäteatterit ovat saaneet aika kiitettävästi yleisöä. Ei ole ollenkaan kiva ajaa jonnekin keskelle ei mittää ja huomata, että siellä on kaikki muutkin eikä ite mahdu enää joukkoon.

Kun kesäteatterikeikat on merkitty, niin jää sinne sijaa myös musiikkiriennoille. Niin ja loma-aikoina on muistettava kaikki lomareissut lasten kanssa. Sitten meillä on vielä se pelimies, jonka kaikki pelireissutkin on huomioitava.
Kaikkien keikkojen välissä on sitten jokunen luppopäiväkin. Joskus on ihan kiva sitten olla vaan menemättä yhtään mihinkään. Tai sitten sellaiset päivät ovat varalla, jos tulee vastaan jotain, mikä on pakko nähdä tai kuulee jostain, mikä on saatava elää.

Kaiken tämän keskellä , välissä ja siitäkin huolimatta on käytävä töissä ja minulla kai jokunen sairaalakeikkakin tiedossa. Onpahan vaan sanottava, että kyllä ne virkistyskeikat vaan ovat välillä ihan tarpeeseen. Itse kullekin.

Pojat ovat poikia, senhän tietävät kaikki. Etenkin he, joilla on omia poikia, veljiä tai jotka ovat itse olleet joskus poikia. No, meillä asuu kaksi kappaletta aika normipoikaa, jotka onnistuvat tämän tästä jollain lailla äiti-ihmistä yllättämään. Pojilla on tapana etsiä aina jotain, könytä ja koluta ties missä, löytääkseen jotain. Tämä piirre koskee tietysti tyttöjäkin, tosin ei niin aktiivisesti kuin poikia. Vaan kun minulla on yksi veli ja itse olen ollut jotakuinkin melko villi poikatyttö, niin kokemukset ovat lapsuuden löytöretkistä vieläkin muistissa…

Siis, tarkoitan niitä muistoja, jolloin etsimme löytöjä purkutaloista ja ties mistä. Pullojen keruulla saimme vähän heikkoa taloutta kohenemaan. Niitä pulloja oli mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja samalla löytyi kaikkea muutakin, joskin vaatteetkin kärsivät kun oli kiivettävä tai ryömittävä hankaliin paikkoihin.

Nämä muistot helpottavat suhtautumista omiin poikiini, joiden vaatteet ovat välillä aika rähjäisessä kunnossa ja joskus pojatkin. Pullot vievät onneksi suoraan kauppaan. Toisin ku ennen, pullot oli oltava siistejä ja viinapulloista oli ne renksut poistettava. Kehno talous on perinnöllistä…

Tässä viime pyhänä sitten herra 8v oli ollut taas löytöretkellään ja oli tehnyt mielenkiintoisen löydön. CD-levy oli löytynyt kaupungintalon nurkilta. Toi sen kotiin ja onneksi olimme kaikki paikalla, kun poika törkkäsi sen masiinaan, että saadaan selville, mitä siellä on…
Siinä äiti-ihminen ja kolme lasta pyhäpäivän ratoksi tuijotti TV-ruutua, jolle pelmahti ihan kaikkea muuta kuin lasten silmille sopivaa! No voi herttinen sentään, olihan pompattava heti toimeen ja suljettava koko masiina ja yritettävä selittää lapsille, että sorkke nyt vaan, mutta tais olla joku sellainen ihan aikuisten elokuva.
Lapset siinä sohvan reunalla hihittelivät, että tämä on kyllä kerrottava kavereille. Pyysin kuitenkin, että jos ette nyt kummiskaan, ettei vaan tulisi väärin ymmärretyksi. No, tässähän se nyt tuli kerrotuksi.

Jos joku nyt kaipailee kadottamaansa elokuvaa Girls mit Sperm… niin voi ottaa yhteyttä:).