Nythän on niin, että kun minut on lääkärin armosta pantu lorvimaan, niin aion käyttää ajan hyvin. Erittäin hyvin aika kuluu kirjojen parissa!
Muutaman hyvän vinkin voisin vihjaista, sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Aloitetaan kirjalla, jonka sain eilen loppuun ja sehän on:
Ilkka Kylävaara: Mies joka rakasti naisia, ja piti siitä!
Tartuin kirjaan ihan sen nimen vuoksi, sillä minusta se oli varsin vekkuli. Kirja on myös vekkuli, vaikka heti alkumetreillä tajusin lukevani elämänkertaa. Nimet on vaihdettu, mutta kyllä silti olin tunnistavinani tuttuja julkisuuden henkilöitä. Juonellisesti kirja on välillä aika junnaava, mutta sen pelastaa rikas kieli. Kylävaaraa lukee mielellään niin soljuvan tekstin ja ironisen huumorin vuoksi.
Eilen hain kirjakaupasta Tero Halosen toimittaman Postikortteja Helsingistä. Kirjassa on pääkaupungin kuvia John Roiton korttikokoelmista. Siis niin ihana kirja, että oli ihan pakko saada omaksi! Laadukas kirja painaa niin paljon, että ei sitä voi senkään puolesta kevyesti käsitellä. Henkilökohtaisesti kirja kiinnosti siksi, että itsellänikin on lähes 2 000 kpl:n Helsinki-korttikokoelma. Kun olin kirjan selannut läpi, huomasin, ettei siinä ollut ainuttakaan korttia, mitä minulla on! Tämä kirja on kuitenkin mahtava teos kelle tahansa, joka on kiinnostunut pääkaupunkimme historiasta. Niin on loistavat historian tekstit, että heikompia hirvittää.
Kotikaupunkifanina hain tietysti heti Matkailutoimistosta Keskustan talojen tarinaa. Senkin olen jo käynyt läpi. Joka ainoan kuvan syynännyt ja paikka paikoin jo lukenutkin. Kadonnutta Kouvolaa tulee aina jotenkin ikävä. Etenkin niitä paikkoja, jotka jo itsekin muistaa. Tässä kirjassa on kuvattu myös Ketomaan talo ja se on talo, jota en kovin hyvin muista, mutta se oli ensimmäinen kotini. Nyt sen paikalla on työpaikkani, Kouvolan kirjasto.
Uusi kirja kirjastosta on Eeva Hurskaisen Tunnet sen sydämessäsi – Aurora Karamzin ja äidin tehtävä. Tutustui Auroraan ollessani Helsingissä töissä Hotelli Aurorassa. Silloin jo otin selvää hänestä ja olen lukenut varmaan kaiken, mitä olen sattunut käsiini saamaan. Tätä kirjaa en ole vielä kuin selaillut, kun en meinaa raaskia vielä lukea. Pikkasen säästän vielä. Luulen, että minun on saatava tämäkin kirja omaksi. Aurora Karamzin eli 1808-1902 ja oli aikanaan seurapiirikaunottaria, perusti Diakonissalaitoksen ja harjoitti kaikenlaista hyväntekeväisyyttä. Voin vakuuttaa, että erittäin tutustumisen arvoinen henkilö.
Claire Castillon novellikokoelmat ovat myös viihdyttäneet minua. Luin ensin uusimman Pieni sydän jaksaa rakastaa ja heti perään oli saatava se aikaisempi Äidin pikku pyöveli. Ranskalaiset novellit ovat erittäin omituisia, mutta silti juuri niin herkullisia.
Toipilasaika sujuu erittäin tervehdyttävissä merkeissä kun on tehokkaina lääkkeinä kirjoja!
Hei!
Olisipa hauska tietää, mitä tästä Aurora-kirjasta pidit. Olemme työskennelleet samassa pihapiirissä, minä pakersin opistolla ja viimeiseksi pakolaisprojektissa. Nyt Aurora-hotellia ei enää ole, se on siirtynyt toisiin tarkoituksiin.
Aurinkoisin terveisin Eeva H